Vihanneskauppiaasta verilöylyyn

Tunisialaisen vihanneskauppiaan polttoitsemurhasta joulukuussa 2010 alkaneet tapahtumat ovat johtaneet Syyriassa tilanteeseen, josta on vaikea nähdä ulospääsyä. Arabikeväästä lähtenyt liikehdintä on kaatanut hallitsijoita Tunisiasta Jemeniin, mutta Syyriassa presidentti Bashar al-Assadin valta ei osoita horjumisen merkkejä.

kansannousut
Syyrialaiset mielenosoittajat polttavat presidentti Bashar Al-Assadia esittävää julistetta Arabiliiton päämajan edustalla Kairossa 12. marraskuuta 2011.
Syyrialaiset mielenosoittajat polttavat presidentti Bashar Al-Assadia esittävää julistetta Arabiliiton päämajan edustalla Kairossa 12. marraskuuta 2011.Khaled Elfiqi / EPA

Assad on vastannut syyrialaisten mielenosoittajien vaatimuksiin pienillä myönnytyksillä ja toisaalta ankarilla voimatoimilla. Hallituksen joukot ovat ampuneet mielenosoittajia ja murskanneet asuinkortteleita kapinakaupungeissa. Oppositio on perustanut oman armeijansa, joka on tehnyt hyökkäyksiä hallituksen asemiin ja suojellut siviilejä hallinnon voimatoimilta.

Toisin kuin Libyan tapauksessa, Syyrian tapahtumia ulkovallat ovat katsoneet sivusta. Voimatoimiin Assadia vastaan ei ole haluttu ryhtyä, koska Syyrian tilanne on alkanut muistuttaa yhä enemmän sisällissotaa. Assadin armeija olisi myös vastustajana toista luokkaa kuin hajalle lyöty Muammar Gaddafin sotajoukko.

Toisaalta Syyrian vakaus on Lähi-idän alueelle tärkeämpää kuin Libyan. Syyria on jo maantieteellisen sijaintinsakin takia avainpelaaja koko Lähi-itää jakavissa konflikteissa. Se on ollut Iranin tärkein liittolainen. Israelille taas Syyria on ollut Assadin komennossa ennakoitava naapuri, vaikka se tukeekin Israelin vastustajia, Libanonin Hizbollah-järjestöä ja palestiinalaisjärjestö Hamasia.

Syyrian erityispiirteisiin kuuluu myös, että se on uskonnollisesti ja etnisesti hyvin jakautunut. Assadin hallinto nojautuu etenkin shiialaiseen alaviittivähemmistöön, joka pelkää mahdollisen uuden hallinnon kostoa. Myös monien muiden vähemmistöjen näkökulmasta Assadin hallitus voi olla helpompi vaihtoehto kuin sunnien enemmistövalta. Lisäksi Assadin takana ovat Syyrian eliitti ja muut nykyjärjestelmästä hyötyneet, myös keskiluokkaisia sunnimuslimeita.

Oppositio taas on hajallaan sekä rakenteellisesti että ideologisesti. Osa siitä toimii ulkomailla, osa Syyrian sisällä. Opposition pitäisi pystyä vetämään yhtä köyttä ja onnistua vakuuttamaan myös vähemmistöt siitä, että niidenkin eduista huolehditaan uudessa Syyriassa.

Lähteet: YLE Uutiset / Petri Raivio, Maria Tolsa