NÄKÖKULMA: Wau omasta takaa

Mikä olisi Guggenheimin vaikutus suomalaiseen taidekenttään, kysyy Lontoon toimittajamme Nora Kajantie.

kulttuuri
Nora Kajantie
Jyrki Valkama/YLE

Selvittelin viime viikolla brittiläisten taideasiantuntijoiden arvioita Guggenheimin taidekokoelmasta. Minkälainen se on? Kuinka korkealle se arvotetaan maailmanlaajuisesti ja mitä sillä olisi Helsingille tarjottavana?

Yhtä mieltä jututtamani taidekriitikko, taideteorian tutkija ja kuraattori olivat siitä, että kokoelma on ainutlaatuinen. Se edustaa kattavasti länsimaista taidetta 1900-luvulta tähän päivään. Luettelo mestareista hengästyttää: Chagall, Picasso, Miro, Modigliani, Matisse, Gauguin, Kandinsky - vain muutamia mainitakseni.

Voisi ajatella, että Helsingin Guggenheim-pisteellä olisi pääsy kokoelmaan, jonka veroista ei ole Pohjoismaissa eikä ehkä koko maailmassa. Mutta hetkinen. Nähtäisiinkö näitä Guggenheimin taideaarteita Helsingissä? Taideteorian asiantuntijan Dan Smithin arvio oli, että tuskin. Hänen mukaansa Guggenheim ei toisi Suomeen mitään sellaista, mitä Helsingin omat museot eivät itse pystyisi tuottamaan.

Brittiasiantuntijat ihmettelivät miksi Helsinki ylipäätään haluaa Guggenheimin eikä päinvastoin. He olivat hyvin perillä suomalaisesta taiteesta ja arvio oli ylistävä. Kuvataide, valokuvaus, arkkitehtuuri, muotoilu ja musiikki elävät ja voivat hyvin. Heidän mukaansa suomalaisella taiteella on olemassa ”wau”-efekti omasta takaa. Miksi siihen ei panosteta?

Ja mikä olisi Guggenheimin vaikutus suomalaiseen taidekenttään? Dan Smithin mukaan Guggenheimin jyräisi ja näivettäisi kotimaisen taiteen mahdollisuuksia. Hän haastoi miettimään, mitä vastaavalla satsauksella saataisiin aikaiseksi kotikentällä.

Britanniassa Tate Modern otti perustamishetkellä ohjenuorakseen kotimaisen taiteen tukemisen ja keräämisen. Taideteorian asiantuntijan mukaan päätös oli aikanaan radikaali, joka vaati toteuttajiltaan rohkeutta ja visiota. Päättäväisyys maksoi itsensä takaisin. Nyt Tate Modern kuuluu Britannian ykkösmuseoihin.

Toivottavasti emme ole haksahtaneet suomalaiseen itsevähättelyyn. Olemme usein niin vilpittömän ilahtuneita siitä, että meihin kiinnitetään huomiota, että kriittinen tarkastelu jää toissijaiseksi. Pitäisikö meidän ensin korjata asennettamme ja tarkastella projektia sen jälkeen uusin silmin?

Lähteet: YLE Uutiset / Nora Kajantie, Lontoo