1. yle.fi
  2. Uutiset

Puujalkavitsi koettelee korrektiuden rajoja

Puujalkavitsejä kuvaillaan usein huonoiksi vitseiksi. Sitä ne eivät missään nimessä ole, sanoo kreisihuumoriin ihastunut, puujalkavitseistä työväenopistossa kurssin pitävä Helena Virtain. Hänen mielestään puujalkavitsi on sitä hauskempi, mitä kauempaa metsästä se on.

huumori
nainen nauraa
YLE / Raila Paavola

Puujalkavitsin kertojan pitää Virtaimen mukaan varautua siihen, että vitsin murjaiseminen saattaa sulkea kuulijoiden suut ainakin hetkeksi.

- Tietty riskinotto kuuluu puujalkavitsailuun. Yleensä vitsiä seuraa joko tyrmistys, kiusaantuminen tai hämmästys. Vitsit ovat kuvia kumartamattomia ja potretteja pokkaamattomia, ja niissä liikutaan aroilla alueilla kun käsitellään esimerkiksi uskontoa tai politiikkaa. Aina on se riski, että joku vetää herneen nenään, Helena Virtain pohtii.

Asiatekstiin sujahtaa salakoukkuja

Helena Virtain itse on aina pitänyt puujalkavitseistä.

- Minua kiehtovat vitsit, jotka ovat niin huonoja, että niistä tuleekin jo hyviä. Puujalkavitsit ovat anarkistisia ja vähän provosoivia, mutta toisaalta hyvin luovia ja mielikuvituksellisia. Parhaimmillaan niissä luodaan uusia ilmaisuja ja uutta kieltä, Virtain sanoo ja mainitsee eityisen hyviksi vitsailijoiksi Alivaltiosihteeri-kolmikon ja Fingerpori-sarjakuvat.

Parhaimmillaan puujalkavitsit ovat ex tempore -tilanteissa. Esimerkiksi media vilisee puujalkavitsejä, sanoo kieli poskessa maailman menoa seuraava nainen .

- Kirjoitan itse työkseni myös asiatekstejä, ja täytyy tunnustaa, että joskus on tullut harrastettua myös pienten koukkujen piilottamista teksteihin. Koitan rakentaa ne niin, ettei niiden huomaaminen sen enempää kuin huomaamatta jääminenkään haittaa, Helena Virtain nauraa ja keksii toimittajan pyynnöstä ajankohtaisen puujalkavitsin: Kumpaa aiot äänestää, Pekka Lipposta vai Paavo Haavikkoa?

Lähteet: YLE Tampere / Anna Sirén

Lue seuraavaksi