1. yle.fi
  2. Uutiset

Pula-aika saa kasvot valokuvanäyttelyssä

Kaakkois-Suomen valokuvakeskus esittelee tammikuussa ukrainalaissyntyisen Dimitrij Belinskij'n negatiivijäämistöstä vedostettuja kuvia. Aarretta osasi kysellä joutsenolaisyntyinen Laura Luostarinen.

Joutseno
Dimitrij Belinskijn valokuvia
YLE
Laura Luostarinen esittelee Dimitrij Belinskijn valokuvia
Tutustu Dimitrij Belinskij´n valokuviin

Salon taidemuseon johtaja ja vapaa valokuvaaja Laura Luostarinen kyseli Belinskij'n suvulta lasinegatiiveista, joista oli ollut puhetta. Niitä oli säilynyt vanhan kotitalon uumenissa 10 000 kappaletta, kuvaajan huolellisesti arkistoimina.

Luostarinen digitoi toissa vuonna 2000 lasinegatiivia. Niistä 33 on nyt vedostettu Lappeenrannassa sijaitsevan Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen seinille, ensimmäiseksi vuonna 1970 kuolleen kuvaajan näyttelyksi.

Pulavuosista sota-aikaan -näyttelyn kuvat ajoittuvat Suomessa, varsinkin maaseudulla, harvemmin kuvattuun aikaan. Kuvia on pääosin 1920-luvun lopulta 30-luvun alkuvuosille.

Kuvattavat saapuivat usein paljaalle maalle pystytetyn seinän eteen parhaimpiinsa, mutta melko vaatimattomasti pukeutuneina. Korun virkaa saattoi hoitaa rintaan kiinnitetty katajanoksa.

Lapset ja aikuiset silmäilevät kuvaajaa useimmiten vakavina. Laura Luostarista ihastuttaa heistä henkivä luottavaisuus ja teeskentelemättömyys.

- He eivät pyri yliposeeraamaan. Eivät he edes juuri tienneet, millainen kuvasta tulisi.

Kuka Dimitrij Belinskij?

Valokuvaajan tarina on seikkailua ja selviytymistä.

Ukrainalaisyntyinen nuorukainen joutui ensin pakko-oton kautta Neuvosto-Venäjän armeijan Kronstadtin laivastotukikohtaan.

Sieltä hän pakeni vallankumousta Suomeen vuonna 1921. Joutsenoon hän emigroitui yhdessä noin sadan muun pakolaisen kanssa.

Aluksi mies teki maataloustöitä, sitten hän pääsi Hackmanin sahalle. Sieltä ovat peräisin monet, hilpeätkin, työläiskuvat.

Sivutoiminen, itseoppinut kuvaaminen puupalkkikameralla muuttui lopulta ammatiksi.

Belinskij'ä tilattiin usein kuvaamaan mm. hautajaisia. Näyttelyssä on niistä koskettavia kuvia. Valokuvaamokin oli Joutsenon Saimaantiellä sijainneessa puisessa funkistalossa.

Hienovaraista kuvankäsittelyä

Näyttelyn koonnut Laura Luostarinen kertoo käsitelleensä kuvia äärimmäisen pieteettisesti, vaikka nykytekniikka antaakin mahdollisuuden korjailuun.

- Olen jättänyt niihin rosot.

Puupalkkikameralla on ollut etunsa ja haittansa.

- Pitkät valotusajat ovat joskus tuoneet pientä epätarkkuutta, mutta puupalkkikameralla on erittäin hyvä piirtokyky ja myös pitkälle venyvä harmaa-asteikko.

Luostarista kiinnostaa jatkaa Belinskij'n jäämistön työstämistä.

Tähän mennessä tehtyyn työhön hän sai tukea Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahastosta, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiöstä ja Alfred Kordelinin Lappeenrannan rahastosta.

Lähteet: YLE Etelä-Karjala / Päivi Tuominen

Lue seuraavaksi