Uuden vuoden vanhat toiveet

Näin uuden vuoden ensi metreillä on hauska miettiä tulevaisuuden haaveita. Mitä kaikkea jännittävää uusi tuore vuosi tuokaan tullessaan! Uuden vuoden mahdollisuuksia pohtii muotoilija Marianne Valola.

Suunvuorot
Muotoilija Marianne Valola
YLE / Lahti

Ihanien kimmeltävien visioiden rinnalla kaikki vanha ja entinen tuntuu helposti kovin nukkavierulta. Sitä katsoo ympärilleen ja huokaa. Kunpa edes joku joskus jotain vaan kun ei kukaan koskaan mitään.

Tuttua ja turvallista on helppo moittia. Voi moittia kotikaupunkiaan, kotimaataan, puolisoaan ja niin edelleen. Että on tylsää ja harmaata, tällaista noloa junttitouhua kaikki.

Vaan entä jos muuttaisi pois tästä tylsästä Lahdesta, kulkisi uusia polkuja ja joka päivä olisi jännitystä täynnä. Päivät uudessa työpaikassa ja illat, no, uuden puolison kanssa tietenkin!

Jos heittää kaiken vanhan ja tylsän pois, niin mitä tulee tilalle? Hui! Kuvittelen itseni vieraaseen kaupunkiin, jossa puhutaan vierasta murretta. Tai kokonaan vierasta kieltä. En osaa bussireittejä, en tunne kaupunginosia, en tunne ihmisiä.

Uusissa harrastuksissani olen tavannut muutamia outoja sukankuluttajia, mutta ne ovat niin ohuita tuttavuuksia, että en uskalla soittaa heille. Ja kuka on tuo outo mies, joka kulkee perässäni? Ja miten tämän uuden maan, uuden kaupungin uusi poliittinen ja taloudellinen järjestelmä toimii? Kuka, mitä, missä, miten?

Vaan sitten kopautan kantojani kolme kertaa yhteen ja toivon: Olisinpa kotona Lahdessa. Ja katso! Kotona Lahdessa kaikki onkin ihanasti ennallaan.

Tutut vanhat jouluvalot roikkuvat kesät talvet Aleksin yllä, ja minä tervehdin niitä rakkaudella. Toriparkista nahistellaan yhä eikä matkakeskusta ei ole vieläkään. Kaikki on ihanasti rempallaan - ei kun ennallaan.

On niin hyvä tulla kotiin.

Lähteet: YLE Lahti