Runopojan haave toteutui

Joulukuussa pieksämäkeläinen Jani Sirkiä sai yhden suuren haaveensa toteutettua. Tuolloin julkaistiin hänen esikoisrunoteoksensa Leima. Jo kouluiässä alkanut runojen kirjoittaminen sai tuolloin ensimmäisen huipennuksensa ja vuosien aherrus palkkion.

sanataide
Jani Sirkiä
Pieksämäkeläisen Jani Sirkiän suuri haave toteutui joulukuussa, kun hänen esikoisrunoteoksensa Leima julkaistiin.YLE / Mikko Moilanen

Jani Sirkiän nuoruus oli samanlainen kuin muillakin ikätovereillaan; kylillä notkuttiin ja oltiin kovaa jätkää, mutta sydämessä sykki vahva runoilijan sydän.

- Ala-asteelta asti olen runoja kirjoittanut. Yläasteella äidinkielenopettaja kannusti jatkamaan kirjoittamista, koulunkäntiavustajan töitä tekevä Sirkiä muistelee lämmöllä opettajaansa.

Pienestä pitäen runot ovat olleet Janille helppoja. Runopojan sydän leimahti kunnolla liekkiin, kun käteen sattui Eino Leinon Elegia. Tuon jälkeen maailma oli muuttunut.

- Luin sen kerran, luin sen toisen kerran ja silloin se napsahti. Silloin runo on hyvä, kun siihen pitää palata. Jos kertalukemalla on tyytyväinen, niin ei olla saavutettu tavoitetta, Sirkiä pohtii.

Aiheita rakkaudesta epäkohtiin

Jani Sirkiän mielestä taide on parhaimmillaan silloin, kun se aukeaa jokaiselle eri tavalla. Runo voi olla minkä niminen vaan, mutta siitä tulee jokaiselle erilaisia ulottovuuksia. Ja se on taiteessa se hieno juttu.

- Minun runot käsittelevät aiheita rakkaudesta nykymaailmaan. Ennen kirjoitin paljonkin rakkausrunoja, mutta niistä alkoi tulla semmoista puuroa. Nykyään kirjoitan enempi maailman epäkohdista, koska niitä on paljon. Pyrin runoillani ottamaan kantaa asioihin joko suoraan tai vähän taustalta.

Esikuvakseen mies mainitsee klassikkorunoilija Eino Leinon, mutta myös Jari Tervon ja Tommy Tabermannin.

Pöytälaatikot auki ja runot julki

Jani Sirkiän esikoisteoksen Leiman runot ovat viimeisen kahdeksan vuoden ajalta.

- Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia tuoda omia tekstejä muiden luettavaksi. Lapsuudessa yleisönä toimi omat vanhemmat, viimeiset 12 vuotta avovaimo.

- Aina kun jotain saan valmiiksi niin kyllä sen ääneen kerron. Neuvonkin pöytälaatikkorunoilijoille, että nyt laatikot auki ja runot eteenpäin. Siinä ei mitään häviä. Jos lähipiiri sanoo, että nämä ei näytä hirveän hyviltä, niin se on hyvä juttu. Silloin ne ovat hyviä, mies kannustaa.

Lähteet: YLE Etelä-Savo