Sovituskoppi ei sääliä tunne

Tilaa on neliön verran ja kun pungertaa käsivarrelle lastatun vaateröykkiön kanssa verhon taakse, tulee ahdasta. Kaikista eniten tilaa vie oma keho. Sitä on liikaa.

Sovitushuone
Vaatteiden istuvuutta kokeillaan sovituskopissa
YLE / Sauli Antikainen

Ollakseen trendikäs on oltava laiha, vähintään hoikka. Pahinta on, että ihminen voi kuvitella sellainen olevansa, varsinkin jos on vielä vähän aikaa sitten ollut. Omassa kehossa alituiseen oleskelu on kuitenkin petollista. Sovituskoppi on paikka, jossa totuus rävähtää armotta esiin.

Rekkiranking

Kotona vaatekaapissa puserot, hameet ja mekot ovat kutistuneet vaivihkaa omia aikojaan. On pakko etsiä uutta. Tai vaikka kirpparilta vanhaa, mutta päälle mahtuvaa.

Liikkeessä ensimmäinen isku palleaan tulee vaaterekeiltä. Ei tosin tunnu missään, kiitos pehmusteiden. Faktaan on kuitenkin alistuttava. Entiset kotoiset kolmekutoset tai -kasit saa unohtaa. Siirrytään siis rekillä kohtaan, josta saa samaan hintaan enemmän.

Haaveena on hyvin istuva mekko, sellainen suoralinjainen ja yksinkertainen.

Hikeä ja huonoja peilejä

Sovituskopissa tyrmäystä tarjotaan kahdelta suunnalta. Peilit.

Sodankyläläinen painija-runoilija Erkki Alajärvi on kirjoittanut, että: "Aamu aamulta enemmän järkyttyy. Se on nykyisten huonojen peilien syy."

Oikeassa on Erkki. Nyt ei tosin ole varaa jäädä tuijottamaan naamaa, on keskityttävä uskalluksen antamissa rajoissa kroppaan.

Ensimmäinen hiki selittyy päällä olevilla talvitamineilla. Takista ja kalsareista kuoriutuminen nostaa normaalin lämpöhien, sillä sovitustila on pieni ja sen lämpötila suuri.

Sitten ährätään ylle mekkokaunotar. Ei istu. Kantaja yrittää, koska näky pyörryttää. Ei taivu, kolttu kiristää. Kehoon karahtaa se toinen, ikävä ja ilkeä tuskanhiki.

Mielikuva hoikasta minästä uppoaa vyötäröllä pullistelevaan uimarenkaaseen, jonka kapealinjainen kolttu armotta paljastaa.

Sovittaja syöksyy itsesoiman kyllästämään epätoivoon.

Itsepetoksen poluille

Nyt tarvitaan oveluutta. Ensin kiikutetaan kinttana kolttu näennäisen rentona takaisin rekkiin. Valitaan uusi, hieman laveampi malli. Siitä otetaan mukaan pari satavarmasti liian suurta numeroa ja se, joka on oletettavasti oikea.

Kopissa huljautetaan ensin ylle kaikista suurin. Hahhah! Mikä teltta!

Ryömitään teltasta numeroa pienempään. Aijai. Olkasaumat roikkuvat kyynärpäissä ja mahan kohdalla älyttömästi löysää. Pienempää, pienempää!

Tällä menetelmällä oma keho kutistuu kuvastimessa ja etenkin päässä. Alunperin suurelta tuntunut oikea koko onkin nyt oikeastaan aika pieni. Meitsi on aika keiju.

Toinen hyvä harhautus on vyö. Vöitähän on eripituisia erikokoisille vyötäröille.

Naisten keskivartalolihavuuden riskiraja on 90 cm. Ostetaan reilusti toistametrinen vyö, jonka reiät eivät saa missään nimessä riittää. Itse ei tietenkään pidä rustata lisäreikiä, silloinhan petos menee pilalle.

Siispä pyydetään puolihuolimattomasti (mutta hieman omahyväisesti) hymyillen joltakulta, josko tämä viitsisi tehdä vyöhön pari lisäreikää. Kun eivät riittäneet meikäläisen uumalle.

Kärsinyt, mutta uuteen nousuun ponnistanut itsetunto vaatii lopuksi pientä hemmottelua. Hiukakin hiipii tässä totuutta väistellessä. Onneksi vaatetusliikkeen läheltä saa syötävää.

- Päivää. Makkaraherkku, kiitos! Kaikilla mausteilla.

Lähteet: YLE Lappi / Hillevi Antikainen