Jacques Bonnetin Kirjaston henget on rakkaudenylistys kirjoille

Iso kotikirjasto kertoo paitsi jonkinlaisesta lukeneisuudesta myös siitä, että kirjaston omistaja on kiinnostunut kirjasta myös esineenä, jota voi selailla, katsella ja haistella. Jacques Bonnetin uutuus Kirjaston henget on rakkauden ylistys kirjoille, kirjoittaa Juha Pikkarainen arviossaan.

kirjat
Kirjaston henget -kirjan kansi
Kustannusosakeyhtiö Tammi

Kaikille vähänkin isomman kotikirjaston omistaville esitetään usein kysymys: Oletko lukenut kaikki nämä kirjasi? Mielestäni kysymys on epäolennainen, koska iso kotikirjasto kertoo paitsi jonkinlaisesta lukeneisuudesta myös siitä, että kirjaston omistaja on kiinnostunut kirjasta myös esineenä, jota voi selailla, katsella ja haistella.

Itselläni on kirjoja n. 60 hyllymetriä, kirjojen kokonaismäärää en ole koskaan laskenut enkä laskekaan. Saan ja hankin kirjoja jatkuvasti mutta myös annan niitä pois tutuille ja ystäville lahjoiksi. Mihinkään divariin en ole koskaan kirjojani myynyt enkä aio myydäkään. Minulle kirjat ovat parhaita tiedon ja elämysten lähteitä ja omissa hyllyissä oleviin kirjoihin voi palata uudelleen silloin kun sattuu haluttamaan.

Vaikka netti on koko ajan lisännyt merkitystään ja itsekin jatkuvasti käytän sitä, se ei ainakaan vielä, tuskin koskaan, korvaa kirjoja tiedon lähteenä. Minun tarvitsemani tiedot ovat valitettavan usein netissä joko vääriä tai puutteellisia. Eikä netin selailu koskaan voi mielestäni koskaan korvata kirjan käyttöä lähteenä. Ainakin nettiin pitäisi lisätä kirjan lehteilyn ääni ja vanhan paperin ja painomusteen tuoksu, jotta tunnelma lähenisi kirjan käyttämistä.

Kaikille intohimoisille kirjan ystäville ilmestyi viime syksynä kirjanen, jossa todellinen kirjan ystävä kertoo omasta rakkaudestaan kirjoihin. Tammen kustantama kirja on nimeltään Kirjaston henget. Sen on kirjoittanut ranskalainen Jacques Bonnet ja suomentanut Jyrki Kiiskinen. Bonnet on toiminut kustantajana ja kääntäjänä sekä kirjoittanut romaaneja ja erilaisia taidekirjoja.

Kirjaston henget on oikeastaan kirjoista ja kirjastoista kertova esseekokoelma. Kaikkiaan kirjassa on lyhyen avausluvun lisäksi yhdeksän lukua tai yhdeksän erillistä esseetä, joiden yhdistävänä tekijänä on suunnaton rakkaus kaikenlaisiin kirjoihin ja kirjastoihin. Kaiken lisäksi Kirjaston henget on esineenä kaunis. Siinä on mustat kannet, joiden kuvassa olevat hyllyn kirjat erottuvat sievästi. Siinä on myös hyvään kirjaan ehdottomasti kuuluva kirjanmerkkinauha, jolla lukija voi merkitä lukemiskohtansa kirjan sulkiessa. Kirja on myös kooltaan sopiva, jotta sen voi nätisti sujauttaa taskuunsa. Sitä on vaivaton lukea vaikka bussissa tai lyhyenä vapaahetkenä missä tahansa.

Kirjaston henget -kirjan 7. luku on nimeltään Todelliset henkilöt ja fiktiiviset henkilöt. Tässä luvussa Bonnet mielestäni selvittää hyvin olennaista seikkaa, mikä liittyy kaikkiin kirjoihin. Lukijalle kirjan fiktiiviset henkilöt ovat todellisia ja kirjan kirjoittaja puolestaan on fiktiivinen kuten seuraavasta lainauksesta ilmenee:

” Kirjastossani asuu satojatuhansia ihmisiä, osa heistä on todellisia, osa fiktiivisiä.Todelliset ovat niin sanotusti kuvitteellisia henkilöitä kaunokirjallisissa teoksissa, fiktiiviset niiden tekijöitä. Edellisistä me tiedämme kaiken, tai pikemminkin tiedämme niin paljon kuin meidän pitääkin heistä tietää, toisin sanoen sen, mitä henkilöistä on kerrottu romaanissa, sadussa, novellissa tai runossa, jossa hän esiintyy.

Hän ei ole vanhentunut sen jälkeen kun kirjailija on hänet luonut, hän on ja pysyy ikuisesti samana. Kun otamme käteen tekstin tai tekstit joissa hän elää, olemme sen vankina mitä hänen tekijänsä on halunnut meidän tietävän henkilön teoista, hänen puheistaan ja joskus hänen ajatuksistaan. Muulla ei ole väliä.”

Kaikki vähänkin antiikin tarinoita tuntevat osaavat sanoa jotakin Odysseuksesta mutta mitä voimme sanoa hänen luojastaan Homeroksesta? Kaikki kirjallisuuden ystävät tuntevat Don Quijoten mutta kuka tuntee Cervantesin? Aivan samoin kaikki suomalaiset tuntevat melko hyvin alikersantti Antti Rokan mutta harva tunsi hyvin Väinö Linnan. Eli hyvässä kirjallisuudessa todellisuus ja kuviteltu vaihtavat paikkaa.

Kuten kaikissa kunnollisissa kirjastoissa on Bonnetin kirjastossa myös lehtiä, lehtileikkeitä ja äänitteitä. Äänitteiden ongelma on valitettavasti se, että pitää olla myös laitteet, joilla niitä kuunnella. Nykyajan ongelma on puolestaan se, että se ei suosi vanhan säilyttämistä vaan aina pitää olla uusi tallennustapa ja sen vaatimat laitteet. Ensin oli kelanauha, sitten c-kasetti, sitten levyke jne. mutta mistä löytyy laitteet vanhan äänitteen kuuntelemiseen? Sama ongelma koskee myös videoita ja nettiä. Mutta kirja ei vanhene. Se on toiminut kirjoitustaidon ja varsinkin painotaidon keksimisesta alkaen ja toimii edelleen. Mitenkähän on sähköisen kirjan laita, voi mielestäni aiheellisesti kysyä?

Jacques Bonnetin pieni ja kaunis kirja nimeltään Kirjaston henget on paitsi suuri rakkaudenylistys kirjoille myös vakuuttava osoitus siitä, miten kirja tiedon ja elämysten säilyttäjänä kestää aikaa. Tähän pieneen kirjaseen kaikkien kirjojen ystävien ja oman kirjaston rakastajien pitää ehdottomasti tutustua.

Lähteet: Yle Lappi / Juha Pikkarainen