Muoviroina ei kuulu hautausmaille

Voiko kuolleen läheisen muistoa kunnioittaa vain käymällä haudalla ja muistelemalla ihmistä? Katariina Katla pohtii suunvuorossaan, miksi haudoille tuodaan kestämätöntä ja halpaa muoviroinaa, joka kulahtaa nopeasti ja päätyy roskikseen.

Suunvuorot
Ruusuja ja hautakynttilöitä lumisella hautausmaalla.
Tuula Nyberg / YLE

Kuljen joka viikko Mustankallion hautausmaan läpi ja olen kiinnittänyt huomiota kasvavaan muovikrääsän määrään haudoilla. Erityisesti muovisilla enkelikoristeilla kruusatut kynttilälyhdyt ovat herättäneet mielessäni kysymyksiä siitä, miksi ihmiset haluavat kunnioittaa itselleen tärkeitä vainajia moisella kuonalla.

Tarkoittamiani muovista ja lasista valmistettuja enkelilyhtyjä saa tavarataloista alle neljällä eurolla. Lyhtyjen muovisesta jalustaosasta kohoaa lasisen osan eteen kolme vauvaenkeliä, jotka on maalattu hutaisten kultamaalilla. Työn laatu on heikkoa ja räikeässä epäsuhdassa sen käsityksen kanssa, joka minulla on vainajan kunnioittamisesta.

Korkeintaan pienet vauvaenkelit tuovat mieleen lapsityöntekijät, jotka lyhtyjä mahdollisesti maalaavat toisella puolella maailmaa. Joka tapauksessa halpa hinta kertoo tavalla tai toisella tapahtuvasta työntekijöiden ja ympäristön riistosta.

Samoin kuin arkisemmatkin hautakynttilät, nämä enkelilyhdyt lisäävät hautausmaan tuottamaa jätevuorta. Mustankallion hautausmaalla on toki mahdollisuus muovi- ja metallijätteen kierrättämiseen, mutta esimerkiksi lasin ja led-kynttilöissä olevien paristojen erottelumahdollisuus huutaa poissaoloaan.

Lisäksi ihmiset hautausmaalla käydessään tuntuvat heittävän kaiken mahdollisen huolettomasti kaatopaikkajätteeseen.

Miksi ihmeessä kukaan haluaa ostaa enkelikammotuksen rakkaansa haudalle? Pelkästään halvan hinnan sokaisemana vai lyhtyjen lumoavan estetiikan innoittamana?

Enkelisymboliikka tuo varmastikin monelle ei-uskovaisellekin lohtua läheisen kuoltua. Kynttilöiden ja muovirihkaman raahaamisella haudalle halutaan osoittaa, että vainaja elää edelleen läheisten muistoissa. Enkelisymboli on lisäksi yleisesti tunnettu ja se vetoaa voimakkaasti tunteisiin. Enkelin hahmo viittaa jonkinlaiseen yleiseen kokemukseen jostain selittämättömästä kuoleman ja elämän välillä olevasta.

Eikö tarjolla ole kuitenkin muitakin tapoja osoittaa kunnioitusta vainajalle kuin viedä tämän haudalle joka käynnillä uutta roinaa? Pelkkä haudalla käyminen ja vainajan muisteleminen ilman materiaa voi kuitenkin tuntua riittämättömälle. Muistelu ei näy eikä sitä voi koskettaa.

Ekologisempi ja eettisempi vaihtoehto enkelihirvityksille olisi varmaankin metallinen lyhty, johon vainajaa tervehdittäessä tuotaisiin vain uusi ja mahdollisimman vähän muovijätettä tuottava kynttilä.

Jotain tavattoman kiinnostavaa näissä enkelilyhdyissä silti on, sillä halusin välttämättä kaivaa sellaisen hautausmaan roskiksesta ja nyt poltan siinä kynttilää omalla pihallani.

Lähteet: YLE Lahti