Hoivan tarjoaminen kiinnostaa maatiloja

Jo kolmisensataa maatilaa tarjoaa erilaisia hoivapalveluja. Tilan perheet toimivat sijaisperheinä tai järjestävät leirejä, vierailuja ja päivätoimintaa erityisryhmille.

Kotimaa
Kaksi lammasta.
Jaana Keränen

Yksi edelläkävijöistä on Sonkajärvellä Pohjois-Savossa sijaitseva Jyrskynvirrantila. Ari ja Jaana Keräsen tilan pääelinkeino on lihantuotanto. Lampolassa määkii puolensataa lammasta ja saman verran emolehmiä vasikoineen seisoskelee kylmäpihatossa.

Nämä ja tilan lukuisat muut eläimet tekevät työtä tilan toisessa elinkeinossa, hoivapalveluissa. Joukkoon kuuluu kissoja, koiria, kanoja, ankkoja, kaneja, hevosia, poneja, jopa kaksi aasia.

Keräsillä on omia ja sijaislapsia yhteensä viisi, ja lisäksi yksi tukiperheen lapsi vierailee tilalla säännöllisesti. Tilalla järjestetään myös sosiaalipedagogista hevostoimintaa, johon lähihoitaja-emäntä Jaana Keränen on hankkinut koulutuksen. Erityisryhmille, kuten kehitysvammaisille ja omaishoitajille räätälöidään leiripäiviä. Päiväkävijöihin kuuluu muun muassa tyky-ryhmiä.

Ankka kanan sijaisäitinä

Jaana Keränen on vakuuttunut maatilaympäristön voimaannuttavasta vaikutuksesta. Esimerkiksi sijaislapsille maatila näyttää konkreettisesti vuoden ja koko elämän kiertokulun.

- Tilalla on syntymistä ja kuolemista. Ja nähdään oman työn tulos, että kun istutat jotakin , niin siitä kasvaa jotakin, ja se joku voi olla ruokaa. Ja kun pidetään huolta eläinten hyvinvoinnista ja puhtaudesta, eläin voi hyvin.

Rinnastuksen omaan elämäänsä ja esimerkin keskinäisestä huolenpidosta lapset ovat nähneet vaikkapa siinä, kun kanaemo ei osannut hautoa muniaan. Silloin ankkaemo huolehti haudonnasta sijaisäitinä, valottaa Keränen.

Vaikeuksia ei Jaana Keränen valittele. Vihreän hoivan eli green care-toiminnan määrittelyä hän kaipaa ja toivoo alan koulutusta, jotta taattaisiin toiminnan laatu. Ammattikorkeakouluissa onkin jo herätty täydennyskoulutuksen järjestämiseen. Suomen lainsäädäntö on Keräsen mukaan keskieurooppalaista tiukempi siinä, mitä vajaakuntoisilla saadaan teettää.

Keräsen tilalla hoivapalvelut tuovat tätä nykyä noin 30 prosenttia maatilan liikevaihdosta.

Hyötyjä ja riskejä tutkitaan

Työtehoseura on kartoittanut kiinnostusta hoivapalveluihin viiden eteläsuomalaisen ELY-keskuksen alueella. Pienemmillä tiloilla kiinnostusta hoivaan on paljonkin, mutta myös epäröintiä. Eniten kiinnostavat eläinavusteiset terapiat sekä päivätoiminta.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT tutkii vihreän hoivan käsitettä , hyötyjä , riskejä ja kustannuksia neljässä kohdeyrityksessä. Erikoistutkija Katriina Soini sanoo, että luontoympäristön hyödyt yksilölle ovat ilmeiset niin kirjallisuuden kuin MTT:n tutkimuksen mukaan .

Laitosasukkaalle ronskit otteet salliva maatilaympäristö on monille parempi kuin hienomotoriikkaa vaativa askartelu. Ja koneista kiinnostuneet erityisryhmien miehet ja pojat voivat päästä ajamaan, jos ei muulla , niin ainakin ruohonleikkurilla, Soini kuvaa.

Riskeistä hän mainitsee muun muassa, että maatila on työturvallisuuden kannalta haasteellinen ympäristö. Ja jotkut eläimet voivat stressaantua isoista joukoista tai tottumattomista hoitajista. Soinin mukaan eläimet voivat kuitenkin tottua, ja onpa kehitetty testejäkin sopivien eläinyksilöiden valitsemiseksi .

Maatiloilla järjestettävä päivätoiminta tai muu hoiva tulee erikoistutkija Soinin mukaan kalliimmaksi kuin kunnan järjestämä. Kustannuksia on kuitenkin hyvin vaikea verrata, hän sanoo.

- Ja lopultakin tullaan siihen tärkeään kysymykseen, että miten niitä hyötyjä ja vaikkapa ihmisen hyvinvointia ja elämänlaatua sitten arvotetaan.

Lähteet: YLE Savo / Kaija Kervinen