Laukku-Leena on sisukas kulkuri

Nainen seisoo tienvarressa pukeutuneena lämpimiin vaatteisiin. Hänen vieressään on röykkiö laukkuja, kasseja ja kaistale pressua. Laukku-Leena on tuttu näky Päijät-Hämeessä, mutta mikä hänen tarinansa on? Tätä pohtii suunvuorossaan toimittaja Johanna Talasterä.

Suunvuorot
Nainen ison matkalaukkuröykkiön kanssa tienvarressa.
Kuvan nainen lukuisine laukkuineen on on viimeksi havaittu Villähteellä.YLE / Asko Hauta-aho

Laukku-Leena on Villähteellä. Hän on odottanut seuraavaa kyytiään ainakin viime viikonvaihteen yli ja nukkuu yönsä pakaasiensa vieressä jalkakäytävällä pressun alla. Toivottavasti siellä alla on lämmin makuupussi.

Laukku-Leena on sisukas kiertolainen. Monet säälivät häntä ja ihmettelevät miksi yhteiskunta ei auta. On vaikea auttaa, jos apu ei kelpaa. Laukku-Leena kertoi muutama vuosi sitten Joroisten lehden haastattelussa valinneensa kiertolaisen elämäntavan vajaat kymmenen vuotta sitten.

Alkujaan hän on kotoisin Padasjoelta. Hän vietti jo 15-vuotiaana kesänsä Eurooppaa kiertäen, opiskellen kieliä ja kuluttaen aikaansa. Tämän jälkeen Leena luki ylioppilaaksi ja opiskeli oikeustiedettäkin, mutta päätyi konttoritöihin.

Äitinsä sairastuttua Leena jäi hoitamaan häntä. Vuosikymmenet kuluivat omaishoitajana. Äidin kuoltua yhteiskunta oli Leenan mukaan ”mennyt menojaan eikä hänen työpanostaan tarvittu, joten hän päätti heittäytyä Luojan ruokittavaksi”. Silloin hän valitsi kiertolaisen elämäntavan.

Laukku-Leenan matkatavarat koostuvat 35 erikokoisesta kassista, nyssäkästä tai laukusta. Näitä hän siirtää edellään kassi kerrallaan näköyhteyden päähän, jos kyytiä ei kuulu. Silloin hän etenee päivässä korkeintaan muutamia satoja metrejä.

Usein Leena on leiriytynyt samaan paikkaan päiviksi, jopa viikoiksi. Laukkuineen hän ei nimittäin mahdu tavalliseen henkilöautoon vaan tarvitsee kyydin pakettiautolla tai muulla isommalla ajoneuvolla.

Jotkut säälivät kiertolaista, joka nukkui viime yönkin pakkasessa taivasalla. ”Surullista”, joku toteaa. ”Miksi yhteiskunta ei auta”, toinen pohtii. Leenalla on vuosien kuluessa ollut jonkin aikaa yhteiskunnan hankkima asuntokin, mutta hän ei viihtynyt paikoillaan.

Joskus joku saa Laukku-Leenan houkuteltua lämpimään yöksi tai kahdeksi, jotta räntäsateessa kastuneet kassit ja vaateet kuivuvat. Leena ei kerjää, mutta häntä voi ilahduttaa esimerkiksi lahjoittamalla hiukan ruokaa, sätkätupakkaa, murukahvia tai porevitamiineja.

Laukku-Leena on valinnut tiensä. On hän aika sissi.

Lähteet: YLE Lahti / Johanna Talasterä