Harrastaja-arkeologit kaivoivat Loviisan historian uusiksi

Harrastajat ovat löytäneet Loviisan seudulta merkittäviä arkeologisia löytöjä, joista vanhimmat saattavat olla peräisin tuhannen vuoden takaa. Museovirasto on aiemmin uskonut, ettei alueella ole ollut asutusta siihen aikaan.

kulttuuri
Jouni Jäppinen tutkii löytämiään esineitä mikroskoopilla.
Jouni Jäppinen tutkii löytämiään esineitä mikroskoopilla.YLE

Vielä runsas vuosi sitten uskottiin, ettei itäisen Uudenmaan rannikolla ole ollut pysyvää asutusta esimerkiksi rautakaudella lainkaan. Loviisalaiset harrastaja-arkeologit eivät kuitenkaan tähän löytötyhjiöteoriaan uskoneet. Moottoritien rakennustöiden lähestyessä harrastajat päättivät lähteä tutkimaan asiaa.

- Tielaitoksen raportin mukaan moottoritien alle ei jää mitään kohteita ja epäily heräsi heti. Kyllä tällaiset jokideltat, mihin vaelluslohi on noussut, ovat olleet aina luontaisia asuinpaikkoja sekä työ- ja kalastuspaikkoja aikakausista riippumatta, sanoo loviisalainen Jouni Jäppinen.

Harrastajat tekivät ensin perinpohjaisen analyysin potentiaalisista menneisyyden asuinpaikoista ja lähtivät niiden pohjalta maastoon. Ensimmäisenä harrastajat löysivät rautaisia keihäänkärkiä, kalastusvälineitä sekä viikinkiajalle tyypillisiä veneenrakennusniittejä.

- Tottakai se kasvatti itsevarmuutta, että pystyi ennakkopohdinnalla ja -analyysillä lähes suoraan kävelemään paikalle, joka sitten osottautui sellaiseksi, kuin olimme arvioineet, Jäppinen muistelee.

Museovirasto myöntää saaneensa opetuksen

Yhdessä vuodessa harrastajat löysivät satoja esineitä kymmenistä eri paikoista. Erityisen tärkeiksi paikoiksi muodostuivat osin Pyhtään puolelle kuuluva Ahvenkoski sekä Tesjoen Viirankoski. Museovirasto myöntää saaneensa tärkeän opetuksen.

- Yleensä me etsimme kivikautta ja rautakautta paljon korkeammalta, mutta nyt tämä oli opetus, että kyllä tässä rantavyöhykkeelläkin on ollut ihmistoimintaa hyvin paljon ja erilaista, Museoviraston tutkija Simo Vanhatalo toteaa ja kiittelee harrastajien aktiivisuutta asiassa.

Yhtenä tärkeimpänä löytönä Vanhatalo pitää Ahvenkoskelta kahden kiven välistä löytynyttä ahjoa tai pajaa, jossa on käsitelty rautaa.

- Olen kaivanut muutamia ahjoja aikaisemmin, mutta ne ovat olleet peltoaulueilla ja ne ovat olleet erityyppisiä. Tämä ahjo on kahden kiven välissä, siihen on rakennettu tulipesä ja siinä on kivistä rakennettu hormi, että tämä on tällainen tuulivoimalla toimiva ja sillä tavalla erikoinen.

Uudet vuosisadat osaksi paikallista identiteettiä

Jatkotyöt tulevat viemään vuosia. Ensin pyritään radiohiiliajoituksien avulla selvittämään löytöjen tarkat iät. Vanhimmat saattavat olla jopa viikinkiajalta tuhannen vuoden takaa.

- Itä-Uudeltamaalta on aika vähän tällaista viikinkiaikaista aineistoa ja sitä voi varmaan löytyä lisääkin. Nyt meidän täytyy uudestaan ryhtyä miettimään näitä asioita, että ei se niin autiota ole, kuin on aikaisemmin odotettu, Vanhatalo sanoo.

Kivikkoinen ympäristö onnistui ehkä hämäämään museoviraston ammattilaiset, mutta ei paikallisia harrastajia. Heille esineiden ja niiden taakse kätkeytyvän historian löytyminen onkin erityisen merkittävää.

- Tietysti se identiteetti on keskeinen, että tietää että tämä ei ole mikä tahansa kivikko, että tässä on sentään kaikilla aikakausilla meitä ennen elänyt ihmisiä ja yhteisöjä ja samoissa merkeissä on kalastettu ja metsästetty ja viihdytty, että sellaista jatkuvuutta, Jouni Jäppinen pohtii.

Jäppinen uskoo löytöjen kirjoittavan aikanaan alueen historiankirjat uusiksi.

Lähteet: YLE Helsinki / Hanna Terävä