Sananen – Yritämme vähentää lääkkeitä

Suomalaiset koirat syövät masennuslääkkeitä. Näin siitä huolimatta, että he eivät ole edes sosiaalisessa mediassa. Lääketeollisuus on odottanut tätä jo kauan. Ihmiset eivät ehdi syödä enempää lääkkeitä kuin mitä tällä hetkellä päiväseltään vetävät. Kohta masennuslääkkeitä syövät myös tuotantoeläimet. Lääketeollisuus on onnessaan, vain ihminen vaipuu ajatuksen äärelle. Jotenkin sitä luuli, että edes eläin olisi nykyään onnellinen.

Kolumnit (Yle Keski-Suomi)
Mikko Maasola
Sanna Pirkkalainen / Yle

Koirat nauttivat masennuslääkkeitä lähinnä yksinäisyyteen ja käytöshäiriöihin. Samoihin syihin kuin ihmisetkin. Mikä alkoi ottamaan niin koiran luonnolle? Mikä rikkoi geeneihin kirjoitetun karkeakarvaisen luontokappaleen sisäisen harmonian? Syynä täytyy olla ihmisen käyttäytymisen muutos, jota koiran on vaikea katsella ja kestää.

Koira oli ihmisen paras ystävä. Ajatusta hellittiin 70-luvulle saakka, jolloin valmistui viimeiset Lassie-elokuvat. Nyt koira on lastakin pahempi aikasyöppö. Se vaatii, kitisee, ulisee ja karvoittaa Vepsäläisestä löydetyt äidin todelliset nelijalkaiset silmäterät, divaanisohvat. Paskiaisella on kakkaa kankuissa.

Koira kesytti ihmisen. Samalla se teki karhunpalveluksen. Ennen ihmisessä oli esillä jotenkin enemmän eläintä. Ihminen tajusi, että elämä on vastatuulessa vaeltamista ja uhrauksia vaativaa. Pitää ponnistella ja tulla hikeen. Oikeaa ruokaa piti metsästää, repiä puita ennen lämpöä ja kasvattaa lapsia pitkään ja kärsivällisesti pienessä kotipesässä – niin kuin vanhempamme tekivät. Sieltä tuli ruumiillinen väsyminen ja onnen pipanat.

Vauraus teki meistä velttoja. Kasvattaminen on raskasta ja huomion antaminen tuskasen kuluttavaa sekin. Koirakin tajusi olevansa vain lemmikkieläin ja kesytti viisaasti ihmisen palvelukseensa. Heti tuli samoja merkkivaatteita kuin isännällekin. Ruokaa lapattiin armeliaasti ja armotta, aina diabetekseen asti. Ihminen on joka ilta bodybalancessa ja koira yksinään omistamassaan paritalossa miettien että miksi.

Masennus tarttuu. Koira laitettiin katsomaan samoja televisio-ohjelmia kuin ihminen. Tositeeveetä, kauhukeittiöö ja hulluja japanilaisia. Ihminen kestää näennäisesti tämän kaiken vilkkuvan sisällöttömän valon, mutta eläin on viisaampi ja sillä tulee raja vastaan. Kun ihminen on kotona, se on sosiaalisessa mediassa. Jos koira osaisi puistella päätään mielenosoituksellisesti, se vatkaisi poskilihojaan. Koirien pitäisi nyt ottaa vastuuta ja laittaa ihmiset ulos tuulettamaan tukkaansa ja kainaloitaan.

Olemme kateellisia koirillemme. Se katkeroittaa ihmistä entisestään vaikka samoja masennuslääkkeitä tässä kuppeloihin lajitellaan. Koiran ei tarvitse asettua Niinistön tai Haaviston taakse. Koiralta ei kysytä joutavia, tai jos kysytään ne voi jättää huokauksella omaan arvoonsa. Koirassa on vielä eläintä, joka tekee siitä jalon. Sillä on vaistot, aistit ja valppaus. Sillä on voimaa siirtää katse välillä irti televisiosta ikkunaan. Se näkee joka tulkun ja uikun. Häntä tamppaa tyynyä valtaisalla intensiteetillä.

Yritetään yhdessä vähentää mielialalääkkeiden määrää, koirani ja minä. Käytän tässä yhteydessä oletetusta koirastani nimeä Häävistö. Olen pahoillani siitä, että olen hukannut oman eläimeni minussa. Käytän sivistyssanoja ja se sattuu. Sellainen vielä sisältä esiin kuikuilevan eläimen piilottelu.

Kun istumme vihdoin kahden Häävistön kanssa apteekin aulassa, huomaan oman pienuuteni. Täällä on pieniä höyryäviä otuksia, jotka yrittävät selvitä hengissä ja jatkaa elämäänsä. Yksinkertaisuus on kaunista. Sosiaalinen media on vaihtunut hetkeksi tähän raukeaan epäsosiaaliseen tilaan, jota aulaksikin kutsutaan.

Lähteet: Maallikkosaarnaaja Maasola