Omasta elämästä pitää ottaa vastuuta

Ihmiset kaipaavat ryhtiä ja velvollisuuksia elämäänsä. Kalle Aaltonen pohtii suunvuorossaan, että oikeuksiaan kaikki osaavat vaatia, mutta vastuun kantaminen on toinen juttu.

Suunvuorot
Kalle Aaltonen.
YLE / Lahti

Joskus vähän hämmästyttää ja kummastuttaa, nouseeko meillä koskaan aitoa keskustelua yksilön vastuusta ja velvoitteista pelkkien oikeuksien sijaan. Yksilö on kuitenkin hyvin paljon vastuussa itsestään, tekemisistään, hyvinvoinnistaan ja taloudellisesta tilanteestaan. Annan pienen esimerkin.

Suomessa on noin 800 000 - 900 000 metabolista oireyhtymää sairastavaa ihmistä. Tästä aiheutuvat kustannukset pyörivät vuositasolla tuhannesta eurosta aina kymmeniin tuhansiin euroihin yksilöä kohden.

Metabolinen oireyhtymä on hyvin pitkälle elintapasairaus, joka olisi valtaosassa tapauksista hoidettavissa ruokavaliolla ja liikunnalla. Vaikutukset yleiseen hyvinvointiin, tulevien sukupolvien hyvinvointiin, työhyvinvointiin, keskimääräiseen elinikään ja niin edelleen olisivat valtavia. Puhumattakaan siitä, että verorahoja voitaisiin säästää paljon.

Ja kyse on suurimmassa osassa tapauksista vain ja ainoastaan siitä, että ihmiset katsoisivat vähän, mitä tunkevat suuhunsa ja liikkuisivat aiempaa enemmän.

Mutta ei se näin voi olla. On kohtuullista vaatia kovenevia veroja enemmän tienaaville, syyttää yhteiskuntaa puutteellisesta terveydenhuollosta, omia lapsia liikuntamahdollisuuksien viennistä, talkkaria huonosti hiekoitetusta pihasta ja pikaruokaketjuja lihottavasta ruoasta.

Mutta ei, syy ei ole siinä, että mä en viitsi katsoa mitä suuhuni laitan ja olen liian laiska liikkumaan.

Vallitseva mieliala on kuitenkin koko ajan enemmän sen suuntaista, että ihminen on kaikessa olosuhteiden uhri.

”Olen lihava". "No, se on sulla geeneissä".

”Olen alkoholisti". "Joo, sä et voi sille mitään.”

”Otin vähän vauhtia ja pössyttelin silmät punaisena ikävuodet 15 - 32 enkä jaksanut käydä koulua, koska musta piti tulla muusikko". "Joo, kun sulla oli sellaiset vanhemmat”.

Ei! Mitä jos joskus sanottaisiin, että olit tyhmä ja laiska eikä muiden velvollisuus ole kustantaa sinulle Pleikkaria, koska et vieläkään halua mennä töihin ja elättää itseäsi. Kasva aikuiseksi, ota vastuu itsestäsi ja ala tehdä jotain sen eteen, että sinulla menisi jatkossa paremmin.

Voisiko olla, että näiden kaikkien nykyisten oikeuksien lisäksi yksilölle asetettaisiin myös velvollisuuksia ja vaadittaisiin vastuunottamista omasta itsestään?

Lähteet: YLE Lahti