Päivä ravintoloitsijana houkuttelee ja hirvittää

Helmikuun ensimmäisenä lauantaina vietetään Ravintolapäivää, jolloin kuka tahansa voi leikkiä hetken ravintoloitsijaa tai kahvilanpitäjää. Myös toimittaja Suvi Turunen haaveilee osallistumisesta tempaukseen, mutta ei ole vielä kerännyt tarpeeksi rohkeutta toteuttaakseen unelmansa.

Suunvuorot
Kaisa Miettinen lappaa ohrapuuroa Ville Toivasen lautaselle Puu-Vallilan Puuro ja Pakurissa.Heidi Uutela

Ravintolapäivä on meidän kaikkien television kokkiohjelmia seuraavien ja ruokablogeihin hurahtaneiden wannabe-keittiömestareiden onnen täyttymys. Se on laillinen tapa pyytää rahaa tekemästään ruuasta ja moraalinen oikeutus tyrkyttää leipomuksiaan puolitutuille.

Ravintolapäivänä kuka tahansa voi avata kotinsa asiakkaille tai myydä tuotteitaan omalla terassillaan. Sen verran suureksi Ravintolapäivän suosio on kasvanut jo vajaan vuoden aikana, että viranomaiset ovat puuttuneet tempaukseen ja antaneet tarkkoja ohjeita esimerkiksi hygieniasta ja alkoholin myynnistä.

Olen ehtinyt jo pelätä, että tämäkin kiva Suomessa kielletään – onhan mahdollista, että joku keksii tarjota Ravintolapäivänä mahdollisille asiakkaille ylivuotista pakastelihaa tai kuivahtanutta pullaa.

Perimmäinen, minuakin sykähdyttänyt idea Ravintolapäivässä on se, että hyvän ruuan ystävät voivat tavata toisiaan. Lisäbonusta on tietenkin se, jos saa omille kokkauksilleen kiitosta tai arvostusta.

Mutta mikä ihmeen pätemisen tarve tähänkin liittyy? Sitä ihmettelee ainakin meillä asuva kaksilahkeinen, joka mielellään syö täytekakkujani, mutta kyseenalaistaa sen, että niitä pitää leipoa keskellä yötä kädet jännityksestä täristen.

Karjalaisen verenperintöni vuoksi meillä ei kaupan pullaa tarjota. Itse tehty on aina parempaa ja onnistuneen reseptikokeilun aiheuttama ylpeys sekä tyytyväisyys ovat useimmiten vaivan arvoisia.

Kahvilanemäntää tai pitopalveluyrittäjää minusta ei koskaan tule. Kakkubloggaajan urakin vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä, mutta tyytyväinen Ravintolapäivän osallistuja ei liene liikaa toivottu sivu-urapolku.

Ravintolapäivän nettisivuston perusteella Päijät-Hämeessä innokkaita harrastajakokkeja löytyy vain Lahdesta, jossa pääsee muutaman rohkelikon kotiin keitolle tai kahville. Minulta jää tämäkin teemapäivä väliin ajan ja rohkeuden puutteen vuoksi.

Mutta jos ja kun ruokakarnevaalit jatkuvat, hommaan lapsenvahdin, tarjoiluapua ja alan suunnitella ruokalistaa. Lämpimän ruuan valmistaminen ja säilyttäminen syöntikelpoisena pitkän aikaa on haasteellista, mutta parit piirakat ja täytekakut syntyisivät hetkessä.

Mutta monelleko sitä sitten alkaisi leipoa? Saapuisiko paikalle vain viisi ennalta kutsuttua ystävää vai hissin täydeltä kiinnostuneita kulinaristeja? Entä miltä heidän naamansa näyttäisivät ensimmäisen suupalan jälkeen?

Houkutus kuten riskikin on suuri.

Lähteet: YLE Lahti / Suvi Turunen