Suolavesi suonissa veti Jennin merille

Merikapteeniksi kouluttautunut Jenni Ekoluoma työskenteli kahdeksan vuotta laivoilla perämiehenä. Elämä merellä jatkuisi yhä, mutta perhesyyt ajoivat merenkulkijan opiskelemaan maakravun ammattiin. Rakkaat merimuistelot on nyt sinetöity taka-alalle.

Merenkulkuhenkilöstö
Rahtilaiva Espanjan Bilbaon maisemissa
Jenni Ekoluoma

Meripaikkakunnan tyttö, himankalainen Jenni Ekoluoma viihtyi Euroopan merillä kahdeksan vuotta. Eikä ihme, sillä suvusta löytyy niin hyttiemäntiä, messikalleja ja kolilappareita. Pitempäänkin olisi voinut vesillä viihtyä, ellei kuvioihin olisi tullut mies ja hevonen. Joku sanoikin, että Jennillä on tainnut olla suolavettä suonissa.

Ekoluoma purjehti hinaajilla, matkustajalaivoilla, konttilaivoilla, tankkereilla ja ro-ro-laivoilla. Ihan kaikkea ei tullut nähtyä.

- Grönlantia pidemmälle en päässyt. En siis noussut kuninkuusluokkaan eli ylittänyt Tyyntä merta tai Päiväntasaajaa, mutta ainakin toistakymmentä maata tuli nähdyksi.

Merenkävijöillä on omat nimityksensä erilaisille meriiteille. Jos toimenkuvana on seilata pelkästään ruotsinlaivalla Itämerta, häntä nimitetään pyykkivesien seiloriksi. Leikillään tietenkin.

- Kyllä uudella laivalla tullaan heti kysymään, että minkä tasoinen ammatilainen olet. Ei siinä karsaasti katsota, koska kaikkihan joutuvat aloittamaan alusta.

Jenni Ekoluoma miettii, että merellä työskentelevänä naisena hän on joutunut toisinaan todentamaan, että hänestä on kyseiseen työhön. Kymmeniä vuosia meriä kyntäneet suhtautuvat epäilevimmin.

- Joissain laivoissa on joutunut laittamaan 150 lasiin ja näyttämään miehistölle, että minusta on hommaan. Joillekin 40 vuotta seilanneille kunnon skönäreille on suuri kynnys, että nainen tulee töihin. Mutta onhan nainen fyysisesti heikompi. Olenkin aina uskaltanut pyytää apua, miettii Ekoluoma.

Merille merille!

Nyt jo meriammatin jättänyt Jenni Ekoluoma arvioi, että kaikkia merimiehiä yhdistävät omanlaisensa hulluus ja rakkaus mereen. Jokaisen merelle lähdön alla innostus ja jannitys alkoivat kasautua, mitä lähemmäksi merille lähtö tuli.

- Kun lentoliput tulivat kotiin sinne laivalle lähtöä varten, mahanpohjassa alkoi kutittaa. Siinä mietti, että voi jee- kohta päästään taas merelle, yhtään ei tiedä, mihin mennään ja keitä ihmisiä tapaa. Lomajaksosta viimeiset kaksi viikkoa meni aina asioiden järjestelyyn: laskujen maksuun, siihen kuka hoitaa koiran, kukat....Viimeisenä päivänä sitä vain istuu laukun päällä, että pääsis jo.

Kapteenilla on vastuu

Kun puhe kääntyy Italiassa tapahtuneeseen Costa Concordian onnettomuuteen, merikapteeniksi kouluttautunut Jenni Ekoluoma hermostuu. Hänestä oli järkyttävää, että laivan kapteeni väisti vastuunsa. Merilain mukaan päällikön on vastattava pelastautumisesta ja katsottava, että kaikki ihmiset pääsevät turvaan. Näin ei Concordialla tehty.

- Meille ei myöskään koulutuksessa opetettu soittamaan äidille, jos jotain ikävää tapahtuu. Pitää soittaa rannikkovartiostolle ja varustamoon, tuhahtaa Ekoluoma.

Hänen mielestään kapteenin puolustukseksi on sanottava, että tämä oli ilmeisesti ohjannut onnettomuuden tapahduttua ohjannut laivan pitemmälle karikolle, jotta se kallistuttuaan jää osittain pinnalle. Silti tapauksesta jäi ikävä maku, kun ammattikunnan edustaja toimi väärin.

Vaikka merellä tapahtuvat asiat edelleen kiehtovat, meren kyntäminen on Jenni Ekoluomalle nyt historiaa. Elämään kuuluvat hevonen ja avomies ja kemiantekniikan opiskelu.

- Minä sinetöin suudelmin merimuistelot taka-alalle ja keskityn kemiantekniikan puoleen tyystin.

Lähteet: YLE Keski-Pohjanmaa