Hitlerin saranasuksista Gallen-Kallelan näyttelysuksiin

Porvoolaisen Lampisen suksitehtaan historia kertoo paitsi kotimaisesta käsityötaidosta, myös taitavasta markkinoinnista, presidenteistä ja tietyn ajan päättymisestä.

sukset
Emil Lampisella oli tapana lahjoittaa markkinointimielessä suksia oman aikansa kuuluisuuksille.YLE / Paavo Häikiö

On vuosi 1936 ja käynnissä Garmisch-Partenkirchenin 4x10 km viesti. Suomen ankkurina olympiakullasta hiihtää Kalle Jalkanen. Varma voitto siintää edessä kunnes Jalkanen pudottaa sylkäistessään tehtaan työntekijälle arvokkaat tekohampaansa.

Jalkanen on vaikean paikan edessä, mutta päättää ottaa riskin ja hiihtää takaisin etsimään tekareitaan. Norjan Bjarne Ivarsen pääsee ohi. Jalkanen löytää hampaansa, laittaa ne takaisin suuhunsa, hiihtää Ivarsenin kiinni ja voittaa Suomelle kultaa.

- Oli se kova mies hiihtämään. Ja luistavat Lampisen sukset, naurahtaa Lauri Lampinen, suksitehtaan perustaneen Emil Lampisen poika.

Lauri Lampinen muistaa monia tarinoita suksitehtaan historiasta, joista osa hädin tuskin kestää päivänvaloa tänä päivänä. Yksi liittyy Hitleriin, jolle Emil Lampinen lahjoitti laskuvarjojääkäreille kehitetyt saranasukset. Kahteen osaan taittuvat sukset sai hypyn ajaksi reppuun.

- Ja sanomalehtimainokseen tiedon siitä että valtakunnankanslerillakin on Lampisen sukset, Lauri muistelee.

Vuonna 1906 perustetun Lampisen suksilla hiihtivät myös kaikki Suomen presidentit Kekkoseen asti.

- Kun isä niitä presidenteille aina vei, Lauri Lampinen kertoo.

Lauri muistelee Emilin kaveeranneen myös Ukko-Pekan, eli presidentti Svinhufvudin kanssa ja arvelee ystävyyden johtuneen ainakin osittain siitä, että Emil oli valkoisten puolella joutunut punaisten jahtaamaksi ja Svinhufvud oli joutunut kokemaan Siperiaan karkotuksen.

Tarkkaa käsityötä

Mutta pelkkä markkinointi ei tehnyt Lampisen suksista niin suosittuja maailmalla. Sukset olivat myös erittäin laadukkaita.

Puusuksien teko alkoi sydäntalvella. Sopivia oksattomia koivuja Lauri muistelee hakeneensa isänsä kanssa Porvooseen aina Hämeenlinnaa ja Janakkalaa myöten.

Enimmillään tukkeja, joista sukset tehtiin, oli Kerkkoon suksitehtaan pihassa yli 3000. Yhdestä tukista saatiin 6-8 paria suksia. Pehmeämpi ulkopuu oli suksessa aina ylöspäin ja kovempi sisäpuu pohjassa.

Käsityö oli tarkkaa ja erilaisia höyliä oli kymmeniä suksenteon eri vaiheita varten. Erityisen tarkka Emil Lampinen oli suksiensa jalkavuudesta. Hyvä jalkavuus on avain sopivasti pitäviin ja luistaviin suksiin.

Ensimmäiset erät toimitettiin Laurin muistin mukaan joka vuosi ensin Lappiin ja siitä etelää kohti talven etenemisen tahtiin. Viimeiset sukset menivät myös aina Lapin markkinoille, jotta saatiin raaka-ainerahat seuraavan vuoden suksia varten.

Lampisen tehtaalla tehtiin ladulle sopivien suksien lisäksi suksia metsästäjille, näyttelysuksia ja jopa vesisuksia.

Akseli Gallen-Kallela toimi Lampisen suksitehtaalla suunnittelijana

Palkintoja ja mainetta sukset saivat monista ulkomaisista näyttelyistä, joita varten Akseli Gallen-Kallela suunnitteli omia suksimalleja. Näyttelysuksia hiottiin jopa useita vuosia, minkä vuoksi moni Lauri Lampisen kotona niitä tänä päivänä näkevä luulee niitä aluksi muovista tehdyiltä.

Gallen-Kallela toimitti suksia myös Amerikan presidentti Rooseveltille, jonka kiitoskirje on edelleen tallessa Lauri Lampisen kotona. Samoin tallessa ovat Gallen-Kallelan näyttelysukset ja monet muut parit, kuten Emil Lampisen tekemät puusukset vuodelta 1961. Samana vuonna Suomen murtomaasuksen isä kuoli.

- Niitä isä hioi niin tarkkaan että parista tuli lopulta grammalleen saman painoiset, Lauri Lampinen kertoo ja pitelee suksiparia kädessään kunnioittava kaiho silmissään.

Lähteet: YLE Helsinki / Paavo Häikiö