Uimahallialastomuus vapauttaa

Ihmiskehosta annetaan mainoksissa ja televisiossa hyvin yksipuolinen kuva. Kuvataitelija Katariina Katla iloitsee suunvuorossaan siitä, että uimahallissa median antama kehonkuva unohtuu - edes hetkeksi.

Suunvuorot
poika lähtötelineellä
YLE/Mikko Savolainen

Olemme puolisoni kanssa Lahden uimahallien säännöllisiä käyttäjiä ja tyytyväisiä asiakkaita. Talvisin käymme Lahden ja Kivimaan uimahalleissa ja kesäisin nautimme maauimalan pitkästä altaasta ja auringonpaisteesta. Yksi uimahallien parhaita puolia on silti niiden välitön ja rento tunnelma.

Uimahallin pesutiloissa kaikki ovat ikään ja ruumiinrakenteeseen katsomatta alasti ja vailla suurinta osaa sosiaaliseen arvojärjestykseen liittyvistä tunnuksista. Ainoastaan sukupuolet on eroteltu toisistaan. Muuten kaikki, lapset, aikuiset ja vanhukset, terveet ja sairaat ovat samassa tilassa tasa-arvoisesti keskenään.

Sen lisäksi, että liikunta, saunominen ja peseytyminen ovat mielihyvää tuottavia ja terveyttä edistäviä asioita, näen jaetun alastomuuden mahdollisuutena tervehdyttää omaa kehonkuvaa. Ihmisen vartalo ei yllättäen olekaan normaalisti sen näköinen, millaisena olemme sen tottuneet näkemään mainoskuvissa ja tv:ssä.

Oman kehon rinnastuminen toisiin, todellisiin ihmisvartaloihin ihannekuvien sijaan tuntuu armollisuudessaan suorastaan vapauttavalta. En olekaan inhottavalla tavalla epämuodostunut, vaikka pakaroissani onkin selluliittia ja rintani ovat kaikkea muuta kuin täydelliset puolipallot.

Uimahallissa tuntuu vallitsevan hiljaisen hyväksynnän kulttuuri. On äärimmäisen harvinaista, että lapsia lukuun ottamatta kukaan kommentoi positiiviseen tai negatiiviseen sävyyn edes runsaita tatuointejani. Ehkä tilanteessa, jossa kaikki ovat alastomia ja yhtä alttiita arvostelevalle katseelle, ei tunnu mielekkäälle kommentoida toisten ulkonäköä.

Uimahallissa alastomuus ei myöskään ole seksuaalisuuden ilmentämistä. Ihmiset riisuuntuvat peseytyäkseen, eivät keimaillakseen. Alastomuus ilman seksuaalisen vetovoiman jatkuvaa arviointia tuntuu nykymaailmassa poikkeukselliselta, ainakin hedelmällisessä iässä olevan naisen näkökulmasta.

Uimahallissa käyminen antaa positiivisen muistutuksen siitä, että ihmisiä voi arvottaa monin muinkin tavoin kuin ainoastaan heidän seksuaalisen vetovoimansa kautta. Se muistuttaa myös siitä, että alastomuudessa ei ole mitään luonnotonta tai häpeällistä, vaan pikemminkin se on yksi meitä kaikkia yhdistävistä asioista.

Kuvataiteilijana olen oppinut ymmärtämään jotain oleellista ihmiskehojen mittasuhteiden loputtomasta rikkaudesta. Mainoskuvien muovinen silkoisuus tuntuukin tylsältä verrattuna todellisten kehojen epätäydelliseen kauneuteen. Ihon, lihasten ja rasvakudoksen poimut ja muhkurat ovat maalausta tehdessä paljon mielekkäämpää toistettavaa kuin tasainen ja virheetön pinta.

Lähteet: YLE Lahti