Hallinnolliset rajat eivät ole olleet koskaan pyhiä

Kuntaremontti kuumentaa tunteita. Adrenaliinitason nousu olisi arvokasta käyttää sen miettimiseen, miten kaikille yhtäläiset hyvinvointipalvelut kyetään pitämään hyvissä voimissa ja edes hengissä. Maakuntaradion päällikkö Päivi Kuisma hakee suunvuorossaan menneestä apua ajatteluun.

Suunvuorot
Yle Lahden päällikkö Päivi Kuisma.
YLE / Hanna Lumme

Hallinnolliset rajat eivät ole olleet milloinkaan pyhiä, vaikka tämän hetkisestä kuntaremonttikeskustelusta niin saattaisi päätelläkin.

Valtioiden, pitäjien, läänien ja kuntien rajoja on muuteltu kulloistenkin väestöllisten, taloudellisten, puolustuksellisten tai muiden syiden takia.

Aikanaan vallan kahvassa olijat, kuten kuninkaat ja säätyläiseliitti eivät juuri rahvaalta kyselleet, sopiiko rajojen siirto tai ei. Palveluita rahvaalle ei tuolloin verorahoilla rakenneltukaan.

Sittemmin hallinnollisten rajojen siirtelyyn ovat päässeet vaikuttamaan myös alempisäätyiset ihmiset.

Kunnat ja pitäjät olivat 1900-luvun alussa paikkoja, joissa rahvas harjoitteli kansalaiseksi tuloa, äänestämistä ja omista asioistaan päättämistä.

Ei siis mikään ihme, että kuntien ja pitäjien rajat ovat vielä tänäänkin todella tärkeitä identiteetin muotoutumispaikkoja.

Kuntien ja kaupunkien rajat eivät siltikään ole pyhiä. Esimerkiksi Lahti oli pieni kyläpahanen emäpitäjänsä Hollolan kainalossa, kunnes Riihimäki-Pietarin rautatie ja Vesijärven kanava rakennettiin.

Muutamassa vuodessa 1870-luvulla Lahti muuttui teollisuus- ja asemakyläksi, jonka asukasmäärä kasvoi ja elinkeinorakenne monipuolistui siinä määrin, että Vesijärven rannalle ryhdyttiin puuhaamaan kauppalaa ja viimein kaupunkia.

Anianpeltoon syntyi kauppapaikka 1700-luvulla, samaan aikaan muuten kuin Harjun eli Tampereen kauppapaikka.

Uudessakylässä ja Sysmässä rakennettiin identiteettiä vauraiden kartanoiden komennossa. Kuntien rajat ja palvelurakenne ovat aina muovautuneet väestöllisten ja taloudellisten tarpeiden mukaan.

Ns. Hyvinvointi-Suomen rakentamisen aikaan ihmiset muuttivat maalta kaupunkeihin. Työtä riitti tehtäväksi ja mammonaa jaettavaksi niin, että hienot hallinto- ja palvelurakenteet rakennettiin ympäri Suomen tasavertaisesti kaikkia palvelemaan.

Nyt hyvinvointivaltio on remontin tarpeessa. Vähäväkisillä alueilla koulut, kaupat, liikenneyhteydet ja moni muu palvelu ovat lakanneet olemasta.

Palveluiden tuotanto nielee varoja enemmän kuin maksukyky riittää. Myös päätösvalta on siirtynyt paikallisista käsistä sinne minne ihmiset ovat muuttaneet.

Tälläkään kertaa vanhat rajat ja rakenteet eivät ole missään nimessä pyhiä.

Lähteet: YLE Lahti