Saimaankaupungista paljon opittavaa

Kymmenen vuoden takaisista Saimaankaupunki-neuvotteluista on paljon opittavaa. Silloin päättävillä paikoilla istuneet muistelevat, että parivuotisista neuvotteluista jäi paljon tutkittua tietoa, jota voidaan käyttää tulevissakin neuvotteluissa. Silloiset kuntapäättäjät toivovat myös, että nykyiset päättäjät ottaisivat opikseen neuvottelut kaataneesta ilmapiiristä.

Teksti-TV Etelä-Karjala
Kansalaistori
Kaakkois-Suomen uutiset selvitti mitä jo haudatusta Saimaankaupungista voisi oppia.

ImatraKuntaliitosneuvotteluita on Etelä-Karjalassa käyty useita kertoja. Liitoksia on tehty ja onpa neuvoteltu turhaankin. Saimaankaupunkia synnytettiin lähes kaksi vuotta, mutta sitten suunnitelmat haudattiin kaikessa hiljaisuudessa.

Neuvottelut toki poikivat monia toimivia yhteistyötapoja, kuten maakunnallinen pelastustoimi ja koulutuskuntayhtymä. Myös Lappeenrannan ja Joutsenon kuntaliitoksen ensi askeleet otettiin Saimaankaupunkia suunniteltaessa.

Poliitikot jäivät sivuun

Itse Saimaankaupunki kuitenkin kaatui luottamuspulaan. Luottamusmiehet niin Imatralla kuin Lappeenrannassakin muistelevat, että tietoa virkamiesten valmistelutyöstä tihkui päättäjille liian vähän.

Saimaankaupungin valmistelutyössä oli mukana noin 150 virkamiestä Imatralta, Joutsenosta ja Lappeenrannasta. 15 työryhmässä selvitettiin palveluiden järjestämistä auraamisesta terveyspalveluihin ja koulutukseen. Silloiset päättäjät kritisoivat vahvasti työryhmien tiedottamista. Poliitikot kokivat jääneensä ulkopuolelle.

- Kyllä se kaatui siihen, että se oli hyvin vahvasti virkamiesvetoista, ja työryhmät vielä johtajavetoisia. Niiden työryhmien työ ohjattiin keskitetysti ja poikkeavia mielipiteitä ei sallittu kovinkaan paljon, muistelee Imatran kaupunginvaltuuston silloinen 2. varapuheenjohtaja Heikki Luukkanen.

Luottamuspula kaatoi hyvät suunnitelmat

Imatralla luottamus hiipui myös neuvottelukumppaneita kohtaan. Tuntuma oli, että Lappeenranta veti liikaa kotiinpäin.

- Maakunnan veturin ehdoilla mentiin. Jos tehtiin toimikuntia, niin siellä piti olla puheenjohtaja Lappeenrannasta. Ja kun tehtiin palvelukonsepteja, aina sijaintipaikaksi olisi tullut Lappeenranta, muistaa neuvotteluiden aikaan Imatran kaupunginhallituksessa istunut Heikki Tanninen.

Veteraanipoliitikkojen muistoissa nousi myös vahvasti esiin puoluepolitiikka. Kuntaliitoksen myötä uudessa kaupunginvaltuustossa kokoomuksen asema olisi vahvistunut selkeästi. Imatran demaripiireissä sitä ei katsottu hyvällä.

- Sitten alkoi tuolta Lappeenrannasta itään olevasta kaupungista tulemaan erityyppisiä vetkutteluita ja selvityksiä. Silloin alkoi sellanen epävarmuus kasvamaan, sanoo 2000-luvun alussa Lappeenrannan kaupunginhallituksen puheenjohtajana ollut Hannu Myyryläinen.

Paljon opittavaa

Sanotaan, että historiasta tulee ottaa opiksi. Etelä-Karjalassa tullaan lähivuosina näkemään miten paljon poliitikot ovat oppineet kymmenen vuoden takaisista tapahtumista, kun valtiovalta patistaa kuntia yhdistymään.

- Keskeisin asia on se, että pohditaan mitkä on ne palvelut mitä meidän pitää järjestää ja sen jälkeen järjestään ne mahdollisimman rationaalisesti ja pienillä hallintorakenteilla, pohtii 2000-luvun alussa Lappeenrannan kaupunginhallituksen varapuheenjohtajana ollut Ilpo Hakula.

- Opetus tässä on se, että myös päätöksentekijöiden, kansan valitsemien luottamushenkilöiden pitää olla riittävästi prosessissa mukana, koska heillä on se legitimiteetti, sanoo Heikki Tanninen.

- Ensinnäkin pitää olla vahva luottamus ihmisten kesken. Ei saa olla ketunhäntä kainalossa. Mentaliteetti ei voi olla se, että jos te saatte sinne kylälle sitä niin meidän täytyy saada tätä, Hannu Myyryläinen.

- Erityisesti tulee kuunnella naapurikuntia, eikä lähteä hötkyilemään kuntaliitosten kanssa. Ketään ei saa pakottaa liitoksiin, neuvoo Heikki Luukkanen.

Lähteet: YLE Etelä-Karjala / Ani Malmi