Forssalla on toisetkin kasvot

Forssan seudun rakennusperinnöstä vastikään julkistettu kirja antaa antaa uudenlaisen käsityksen Forssasta. Forssa tunnetaan teollisuuskaupunkina, joka on täynnä ankeita elementtitaloja ja betonikolosseja. Toimittaja Aino Penttilä ja valokuvaaja Ville Mäkilä haluavat näyttää myös Forssan ja naapurikunta Jokioisten toiset kasvot.

Forssa
Aino Penttilä ja Ville Mäkilä tehdashallissa
Ville Mäkilä ja Aino Penttilä näkivät Forssassa ja Jokioisilla kauneutta pinnan alla. Siitä syntyi kirja.Ville Mäkilä

ForssaAino Penttilän ja Ville Mäkilän esikoiskirja Punatiiltä ja keltamultaa antaa mielikuvan toisaalta arvokkaasta, joskin typötyhjästä rakennusperinnöstä, mutta myös siitä, että yksityiset ihmiset ovat tehneet paljon perinnön säilyttämisessä.

Forssassa on tällä haavaa lähes 20 000 neliömetriä tyhjää teollisuustilaa, joka oli Aino Penttilälle aikamatka.

- Aika pysähtyy. Kiire jää teollisuushallien ulkopuolelle. Vanhan tunnelman voi suorastaan aistia. Voi kuvitella itsensä sinne keskelle kiireistä työpäivää tehtaalle. Sinne voi jäädä omien ajatustensa kanssa miettimään, mitä näissä on ollut ja mitä voi tulevaisuudessa olla.

Juttusarja lehteen antoi kipinän

Ajatus kirjan kirjoittamisesta syntyi Penttilän mukaan vuosina 2007 - 2008, jolloin Penttilä toteutti yhdessä valokuvaaja Mäkilän kanssa kuusiosaisen Forssan arkkitehdit -juttusarjan Forssan Lehteen.

Kirjahankkeesta teki totta Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahastolta vuonna 2010 saatu apuraha. P unatiiltä ja keltamultaa: tehdasrakennuksia ja koteja Forssassa ja Jokioisilla julkaistiin lauantaina.

Kirjassa esitellään 11 kohdetta, joista jokaisella on oma tarinansa. Rakennusten vaiheista kertovat niiden nykyiset ja entiset asukkaat tai tehtaiden työntekijät. Joidenkin talojen käyttötarkoitus on muuttunut vuosien varrella, toiset ovat jääneet tyhjilleen. Muun muassa tekstiiliteollisuuden jäljiltä on jäänyt paljon tilaa tyhjilleen.

- Forssassa on hehtaarikaupalla tyhjää tilaa. Olisi hienoa, jos tiloihin saataisiin uutta elämää. Esimerkiksi viimeistämön voimalaitoksen turbiinisali sopisi hyvin kulttuurikäyttöön.

- Lohkeilevien maalipintojen ja likaisten lattioiden alla piilee yllättävää kauneutta, Penttilä ja Mäkilä summaavat.

Lähteet: YLE Häme