Luontokuvaus on yllätyksiä täynnä

Luontokuvaaja pääsee seuraamaan luontokappaleiden käyttäytymistä joko kuvauskojusta tai riistakameran avulla. 20-vuotias itseoppinut luontokuvaaja Ville Heikkinen on tallentanut kaikki merkittävät metsän pedot. Kuhmon kaltaisessa petoaitassa siihen onkin hyvä mahdollisuus.

luontokuvaus
Kuhmolainen Ville Heikkinen ja digitaalinen järjestelmäkamera.
Ville Heikkinen on piirtänyt eläimiä paperille pienestä asti. Vuonna 2004 hän päätti ruveta kuvaamaan niitä.YLE / Hanne Kinnunen

KuhmoKun on innostunut luontokuvaamisesta, ei kylmyyskään haittaa harrastusta. Ville Heikkinen kuvasi koskikaroja paukkupakkasista huolimatta.

- Auton mittari näytti -37 astetta, kun saavuin kosken äärelle. Kaksi ja puoli tuntia kuvasin ja olin aika jäässä, kun läksin pois, kertoo Heikkinen.

Samalla reissulla kameran muistikortille taltioitui myös saukko.

- Olen pari kertaa nähnyt saukon luonnossa, mutta ei ole ollut kameraa mukana. Olihan se mukava, että nyt onnistuin kuvaamaan senkin.

Kuhmon Iivantiirassa asuva Heikkinen on kuvannut kaikkea mahdollista suurista metsän pedoista ja piennisäkkäistä sammakonkutuun asti. Heikkisen kodin lähellä asustaa ainakin yksi susilauma, muutama ahma ja karhujakin. Kaikkein mieluiten hän kuvaa kuitenkin lentäviä luontokappaleita.

- Lintuja tulee kuvattua eniten, ja kuukkeli on kaikkein suosituin kuvauskohde. Tunnistan melko lailla kaikki linnut.

Rasahdus metsässä pitää kuvaajan valppaana

20-vuotias Ville Heikkinen on täysin itseoppinut luontokuvajaa. Kuvaaminen alkoi vuonna 2004, kun hän päätti siirtää lapsuuden piirtämisharrastuksen todellisuuden taltioimiseksi.

- Siinä meni ensin puoli vuotta ennen kuin opin kameraa käyttämään. Alussa ei tullut kovin onnistuneita kuvia, mutta pikkuhiljaa olen kehittynyt kokemuksen kautta. Olen lukenut luontokuvauskirjoja ja internetistä saa aika paljon tietoa, kertoo Heikkinen.

Harrastus on tuonut mukanaan myös oman kuvauskojun Iivantiiraan, rakennusapua Heikkinen sai kylänmieheltä. Kojussa ei kuulemma pelota, vaikka peto olisi kuinka lähellä. Sen sijaan hirven kiima-aikaan saa kuvaajakin olla valppaana.

- Enemmän pelottaa syksyllä hirven kiima-aikaan. Aina kun kuuluu rasahduksia, pitää katsoa, ettei se ole kiimainen hirvisonni, ne saattavat tulla päälle.

Riistakamera paljastaa vieraat

Digitaalisen järjestelmäkameran lisäksi Heikkinen kuvaa eläimiä riistakameroilla. Muistikortille on taltioitunut ainakin karhuja, susia, ilveksiä, ahmoja, kärppiä, minkkejä, hirviä, metsoja, riekkoja, metsäkauriita, jäniksiä, myyriä, pikkulintuja ja sepelkyyhkyjä.

- Kamera laitetaan puun kylkeen ja sen eteen laitetaan jotain, mikä houkuttelee eläintä. Sitten vaan odotetaan, että eläin on käynyt paikalla. Kamera laukeaa itsestään, joten kuvaajan ei tarvitse olla paikalla. On hyvä katsoa mitä kojun edessä tapahtuu, kun ei itse ole siellä katsomassa, sanoo Ville Heikkinen.

Siinä onkin syy, miksi Heikkinen luontokuvaamista harrastaa.

- Se on yllätyksiä täynnä, koskaan ei tiedä mitä vastaan tulee.

Lähteet: YLE Kainuu / Hanne Kinnunen