1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. karkauspäivä

Nainen on lahjan tarpeessa karkauspäivänä

Karkauspäivä varioi perinteitä ovelalla tavalla. Kosimiseen ja kihlaukseen kuuluu lahjojen antaminen, mutta karkauspäivä on käänteen tekevä. Annetaan naiselle lahja, kun kosiminen ei pelittänytkään.

Kuva: Victoria and Albert-museo

Noin joka neljäs vuosi on myös naisilla tapana ja lupana kosia. Vanha tapa juontaa Länsi-Euroopasta.

Meillä Suomessa tapa on esiintynyt leikkimielisenä, kotoisena tapana 1800-luvulta asti.

Varhaisina aikoina katsottiin, että koko karkausvuosi, ja erityisesti helmikuu, oli naisten aikaa.

- Ennen karkauspäivä oli päivä, joka sijoittui 23. ja 24. päivän väliin. Tämä nykyinen, kuun viimeinen päivä, on tullut käyttöön vasta 90-luvulla, Ruotsia seuraten, kertoo Suomen historian professori Kustaa Vilkuna.

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa karkauspäivä oli perinteisesti juhlien järjestämiseen otollinen päivä.

- Silloin järjestettiin rientoja ja iltamia, jotka tyypillisesti olivat naisjärjestöjen järjestämiä. Ohjelmaan kuului arpajaiskeräyksiä ja näytelmiä, joissa perinteinen aihe saattoi olla vaikkapa iloinen leski. Kyllä miehetkin saattoivat kekkereitä järjestää, mutta ehtoihin kuului, että heila piti ottaa mukaan, Vilkuna kertoo.

Miehen on tapana antaa naiselle, jolle antoi pakit, hamekangasta. Vilkunan mukaan myös tämä tapa juontuu menneistä ajoista.

- Tapa varioi perinteitä ovelalla tavalla. Kosimiseen ja kihlaukseen kuuluu lahjojen antaminen, mutta tämä on käänteen tekevä. Annetaan naiselle lahja, kun kosiminen ei pelittänytkään.

- Päivään liittyy myös se, että karkauspäivänä piiat valmistautuivat henkisesti hyvän vanhanpiian rooliin. Ei siihen aina jääty vaan näppejään nuolemaan, Vilkuna kertoo.