Yrittäjät Eija ja Kari Kopra kertovat, että Kuusankosken kultakaupassa pistäytyy karkauspäivänä yleensä muutama kihlojen ostaja, mutta varsinaista ryntäystä ei ole ollut havaittavissa. Helposti mieleen jäävät päivämäärät ovat sen sijaan kasvattaneet selvästi suosiotaan viime vuosina.
- Muuten kihloja menee aika tasaisesti eikä enää vain esimerkiksi juhannuskihloja, kuvailee Eija Kopra.
Kaikissa kaivertamattomissa kihlasormuksissa on palautusoikeus, mutta yrittäjät eivät muista kenenkään koskaan palauttaneen sormuksia.
- En ainakaan muista. Kyllä ne ovat aina kelvanneet, naurahtaa Kari Kopra.
Hopea kasvattaa suosiotaan
Kultakauppayrittäjien harjaantunut silmä erottaa jo potentiaaliset kihlasormuksen ostajat.
- Nuoret katselevat toisiaan, ja kyllä se on vähän sellaista ujon oloista, Eija Kopra miettii.
Kihlasormukset ovat edelleen huomattavasti vaatimattomampia kuin morsiamen varsinainen vihkisormus: kihlasormukseksi menee enemmän sileitä ja vihkisormukseksi timanttisia.
- Etenkin nuorten keskuudessa ovat yleistyneet myös hopeiset kihlasormukset. Ehkä suurin syy on hintaluokka; se on huomattavasti edullisempi kuin kultainen. Nykyään myös hinta on ratkaiseva tekijä valinnassa, mikä on aivan eri kuin joskus kaksikymmentä vuotta sitten, Kari Kopra huomauttaa.
Pariskunnan kihlasormusten ei myöskään tarvitse olla samanlaiset, vaikka se on edelleen yleisin käytäntö.
Mies yllättää yhä useammin
Toisin kuin amerikkalaisissa elokuvissa, yrittäjien mukaan Suomessa suuri osa pariskunnista käy edelleen ostamassa kihlat yhdessä.
- Mutta on se yleistynyt, että mies käy hakemassa sormukset yksin ja haluaa yllättää, Kari Kopra myöntää.
Sen verran suomalaispariskunnissa on romantiikannälkää, että harva pari pujottaa sormuksia sormeen heti kultakaupassa.
- Yleensä sormukset halutaan mukaan ja kihlaudutaan sitten kotona jossain kynttilän valossa, Kari Kopra arvelee.