Tosi matkailija on suolensa herra

Jokainen matkaaja muistaa taatusti nähtävyyksien, paikallisten ruokien tai ostosten lisäksi muutaman matkalla koetun toiletin. Eksoottiset vessakokemukset maailman äärissä vetävät hyvinkin vertoja muille matkamuistoille, toimittaja Tapani Ripatti pohtii suunvuorossaan.

Suunvuorot
Illuusiomainen kuva, jossa on optisesti luotu harha jättimäisestä vessanpöntöstä kerrostalojen keskellä.
Suurissa kerrostaloissa kulutetaan päivittäin valtavat määrät vesivessojen vettä. Kuvassa taiteilija Marc Dittrichin wc-luomus eräässä kahvilassa Saksan Kölnissä.EPA / Jörg Carstensen

Oletteko tykönänne pohtineet, mikä on matkailun perimmäinen tarkoitus. Miksi ihmiset matkaavat Lappiin laskettelemaan, shoppailemaan Helsinkiin, ihmettelmään Chitzen Itzaa, sulautumaan New Yorkin ihmisvilinään, makailemaan Malediiveille tai kiertämään Kolumbiaa?

Pinnallisesti ajatellen syitä matkaan on yhtä monta kuin on matkaajaa, mutta lopulta – näin olen pitkällisen empiirisen tutkinnan ja tulkinnan tuloksena oivaltanut – löytyy yksi tekijä, joka yhdistää kaikkien maiden kaikkia matkailijoita.

Vuosikymmeniä sitten istuin junassa jossain Moskovan eteläpuolella. Palasimme Ukrainasta.

Yhtäkkiä joku maailmaa nähnyt ja seikkailuja kokenut matkaaja rikkoi väsyneen hiljaisuuden kysymällä: ”Tiedättekö, mistä tuntee kokeneen matkaajan?" Luova tauko ja vastaus samasta suusta: ”Hän käy vessassa aina, kun sellaisen näkee.”

Poika puhuu asiaa, aavistelin omien kokemusteni perusteella.

Palasin viime viikolla Kolumbiasta. Cartagenassa erään linnoituksen ulkopuolella oppaamme totesi ryhmällemme: "Linnoituksen huipulla on sitten WC. Kannattaa käydä ajoissa! Minä tiedän, koska kerran odotin liian pitkään.” Hän naurahti, mielessä kaiketi liikahti jokin ikävä muisto, ja jatkoi selostustaan. Hänkin kosketti totuutta.

Jokainen meistä matkustaa jonnekin. Vaikka se olisi vain shoppailureissu omassa tai naapurikaupungissa, jokainen käy kaiketi vessassa ennen lähtöä, monelle tulee jossain vaiheessa mieleen, missähän se vessa oikein on.

Moni kaukomatka alkaa siitä, että noin viikkoa ennen koneeseen nousua matkaaja alkaa pureskella maitohappotabletteja. Matkalla tehdyillä pitkillä retkillä toivoo, että bussissa on wc, kohteissa toiletti ennen pitkää patikointia. Jalat ristissä on hankala kuvata mettä imevää kolibria

Siis mikä yhdistää kaikki matkailijat? Se on wc. Rohkenen jopa väittää, että matkaamme maailman ääriin, koemme suuria seikkailuja, näemme huikeita asioita vain, jotta voisimme reissun jälkeen todeta, että minä näin kaiken, koin kaiken vai siksi, että olen suoleni herra.

Jokainen muistaa taatusti nähtävyyksien, paikallisten ruokien tai ostosten lisäksi muutaman matkalla koetun toiletin. Joka väittää muuta, puhuu mielestäni – saanen sanoa – kakkaa. Ettekö muka muista, millaisia elämyksiä olette maailman huusseissa ja kullalla kromatuissa miesten- ja naisten huoneissa kokeneet. Eivätkö ne muka vedä vertaa varsinaisille matkakokemuksille?

Hiljetykäämme siis muistelemaan onnellisesti päättyneitä hätätilanteita Helsingissä tai Saigonissa, epätoivoisia vessanetsintöjä Venetsiassa tai sitä kapista nesteitä lilluvaa koppia Kiinan maaseudulla. Taputtakaa sitten masuanne lausuen "Rakas vatsani, emmekö olekin kokeneet huikeita seikkailuita yhdessä?"

PS. Onkohan kukaan koonnut kirjaa toileteista, joissa on matkoillaan käynyt?

Lähteet: YLE Lahti / Tapani Ripatti