Piiraat, karjalanpaisti, hapankaali ja paksu ruisleipä pitää karjalaisen tiellä

Tämän päivän karjalaisuus tukeutuu vanhoihin ruoka- ja juhlaperinteisiin. Karjalainen sielukkuus periytyy arjessa uusille sukupolville.

karjalaiset
Karjalanpiirakka
YLE

Kuinka selittää karjalaisuutta? Kuinka kertoa sielusta, ilosta, itkusta, naurusta ja yhdessäolosta? Karjalaisuutta on tutkittu, siitä on kirjoitettu mutta selvää ei ole saatu. Lieneekö se sitten karjalaisuutta?

Parasta lähestyä aihetta käytännön kautta.

- Karjalaisuus tukeutuu ennenkaikkea perinteisiin. Karjalainenhan ei voi minkäänlaisia kissanristiäisiä järjestää ellei siellä ole piiraita pöydässä, kertoo karjalaisvanhempien kasvatti Liisa Mäkelä Lopelta.

Myös juhlaperinteet ovat tärkeitä.

- Olen harrastanut yksinlaulua parikymmentä vuotta. Äidin peruja on myös runonlausunta, koska vanhempani eivät laulaneet. Karjalaisen maailman ilot ja surut on aina upotettu lauluun ja kielen rikkauteen. Myös kansallispuvut ja tanssit ovat tärkeitä asioita, joita halutaan vaalia, sanoo Mäkelä.

Toinen käsi villoissa, toinen taikinassa

Onko karjalaisuus jämähtänyttä? Potkiiko perinteikkyys nuorempia sukupolvia pois?

- Kyllä juuret kiinnostavat nuoria sukupolvia. Heitä kiinnostavat niin tarinat kuin perinteetkin. Karjalaisuuden voima piilee pitkässä jatkumossa. Myös käytännön taitojen, kuten käsitöiden ja leipomisen siirtyminen uusille sukupolville on tärkeää. Meilläkin Lopen Karjalaiset on elinvoimainen seura, jota pyörittävät nuoret naiset. Meillä on ollut muun muassa semmoinen neulakinnas- projekti, jossa olen käynyt neuvomassa. Peukalo-osuus on vielä opettelematta, naurahtaa Liisa Mäkelä.

"Oli ilo taikka suru, yhes syyvään joka muru" - sanoo vanha sananlasku. Onko karjalaisuuden voima yhteisessä tekemisessä ja yhdessäolossa? Liisa Mäkelän vastauksesta päätellen näin on.

- Suu tulloo makiaks, ko saapi haastella!

Lähteet: YLE Häme / Heidi Kononen