Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Kuolema ja kuolemisen peittäminen ovat Enkelten verta -romaanin keskeisin teema. Vaikka me ihmiset ilmiselvästi näemme, että olemme kulkemassa kohti koko ihmiskunnan tuhoa ja kuolemaa, suljemme silmämme koko asialta ja kiellämme näkemämme, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

mehiläiset
Johanna Sinisalo: Enkelten verta -kirjan kansi
Kustannusosakeyhtiö Teos

Syntyminen ja kuoleminen ovat kaksi ihmisen elämän tärkeintä tapahtumaa. Ilman niitä ei ihmistä olisi olemassa. Ennen muinoin kun seksuaalisuus oli hävettävää ja haluttiin salata, lapsen odottaminen saati syntymä oli mystinen tapahtuma, josta miehet ja lapset suljettiin kokonaan pois. Kuolema taas oli tuolloin arkinen ja jokapäiväinen ihmiselämään kuuluva asia, jota ei isommin peitelty edes lapsilta. Vainaja yksinkertaisesti vain vietiin pois.

Tänä päivänä joilloin seksi ja seksuaalisuus on avointa ja ylikorostunutta, lapsen tekeminen, odottaminen ja syntyminen ovat myös avoimia ja melkein julkisia tapahtumia. Kuolema puolestaan on tänä päivänä peitelty ja salattu asia, jonka ilmenemismuodot halutaan kieltää ja peittää. Tänään meillä on sellaisia vanhusten hoitopaikkoja, joissa ei saa edes kuolla. Kuolema kielletään ja sitä pelätään, eikä vanhan ja sairaan ihmisen anneta kuolla rauhassa, vaikka hän itse sitä haluaisi. Viime kädessä joku lapsista, usein se kaukana asuva ja harvoin käyvä, vaatii raskaita ja kivuliaita hoitoja, vaikka kuoleva ei niitä haluaisikaan. Suhtautumisemme ihmiselämän kahteen perusasiaan on kummallisella tavalla muuttunut vuosikymmenien kuluessa.

Erityisesti tämä kuoleman ja kuolemisen kieltäminen ja peittely ovat vahvasti esillä Johanna Sinisalon uusimmassa romaanissa nimeltään Enkelten verta. Kirjan on kustantanut Teos. Vuonna 1958 syntynyt Johanna Sinisalo on kenties maailmalla tunnetumpi kuin kotimaassaan, vaikka hän sai esikoisromaanistaan Ennen päivänlaskua ei voi Finlandia-palkinnon vuonna 2000. Erityisessä maineessa Johanna Sinisalo on scifi-kirjallisuuden harrastajien piirissä. Hänen novelleitaan on ilmestynyt runsaasti maailmalla käännöksinä mm. englanniksi ja ranskaksi.

Enkelten verta -romaanin tapahtuma-aika on tulevaisuudessa vajaan kymmenen vuoden päässä. 2000-luvun alussa hitaasti alkanut mehiläisten joukkokatoaminen ns. pesäkato on hävittänyt mehiläiset lähes kokonaan Yhdysvalloista. Sitä seuraa pian myös elintarvikkeiden ja eläinrehun raju väheneminen ja hinnannousu, koska juuri mehiläiset pölyttävät suurimman osan maailman hyönteispölytteisistä kasveista. Pesäkato ei jää vain Amerikoihin vaan leviää myös muualle maailmaan. Albert Einsteinin väitetään sanoneen, että mikäli mehiläiset häviävät maailmasta on ihmisellä neljä vuotta elinaikaa.

Enkelten verta -romaanin päähenkilö on Orvo, oikealta ammatiltaan hautausurakoitsija mutta päätyönään hän hoitaa pientä mehiläistarhaa. Romaanin muita henkilöitä ovat Pupa, Orvon isoisä; Ari, Orvon isä sekä Eero Orvon poika. Orvon hoitama mehiläistarha on Pupan rakentama mutta hänen poikansa Ari ei ollut siitä kiinnostunut. Ari lähti Amerikkaan oppimaan uusia asioita ja Orvo jäi isovanhempiensa hoitoon. Pupa opetti Orvolle pienestä pitäen kaiken mehiläisistä ja sai tämän innostumaan. Pupa testamenttasi mehiläiset Orvolle ja niin ne säilyivät, vaikka Ari Amerikan opeillaan rakensi sen viereen valtavan nykyaikaisen lihantuotantolaitoksen. Eero puolestaan nuorena ja intomielisenä imi isänsä ja isoisoisänsä ihanteita ja eli kaksoiselämää. Päätoimisen opiskelun ohella Eero kirjoitti blogia missä puolustettiin eläinten oikeuksia. Eeron touhut eivät jää pelkään blogin pitämiseen vaan hän alkaa toimia myös konkreettisesti eläinten oikeuksien puolesta. Tämä koituu hänen kohtalokseen.

Kuolema ja kuolemisen peittäminen ovat mielestäni Enkelten verta -romaanin keskeisin teema. Mihin mehiläiset katoavat, kun pesää kohtaa pesäkato, kuolleita mehiläisiä ei löydy mistään? Vaikka me ihmiset ilmiselvästi näemme, että olemme kulkemassa kohti koko ihmiskunnan tuhoa ja kuolemaa, suljemme silmämme koko asialta ja kiellämme näkemämme. Orvo kehittää hautausurakoitsijan työssään kaikenlaisia mahdollisia keinoja, millä koko kuolema voitaisiin häivyttää. Kuolema sanaa ei edes saa mainita vaan sille keksitään kaikenlaisia kiertoilmauksia kuten jo Orvon liikkeen nimestä Lähtösatama ilmenee. Orvo kehittää nettiin erilaisia tapoja, joilla ihmisen elämää jatketaan virtuaalimaailmassa aivan kuin ihminen yhä eläisi.

Johanna Sinisalon romaania Enkelten verta voi pitää melkoisena dystopiana eli hyvin synkkänä tulevaisuudenkuvana ihmiskunnalle ja ihmiselle. Romaania kirjoittaessaan Sinisalo on tutustunut tarkoin mehiläisen elämään ja pesäkatoon liittyvään tutkimukseen, mikä ilmenee kirjan loppuhuomautuksen tiedoista. Mutta minne ne mehiläiset oikein katoavat? Aivan sattumalta Orvo löytää sinne tien. Sinäkin voit löytää tuon tien, kun luet Johanna Sinisalon mielenkiintoisen romaanin nimeltään Enkelten verta. Lukemisiin.

Lähteet: Yle Lappi / Juha Pikkarainen