Läskipallerosta tuli lenkkeilijä

Tutkimuksetkin sen osoittavat, liikkuva ihminen on tyytyväisempi. Toimittaja-kirjailija Sven Pahajoki painoi pahimmillaan 133 kiloa. Kuusi vuotta myöhemmin, maaliskuussa 2012 askel on 58 kiloa kevyempi. Hurja hoikistuminen karkoitti paitsi läskipalleron maineen, toi myös keveän mielen, josta Pahajoki haluaa pitää kiinni vastaisuudessakin.

terveys
Sven Pahajoen kotialbumi ja Yle / Juha Mäntykenttä

- Olin sellainen läskipallero, niin kuin kaikki hyvin tietää. Vuoden laihduttamisen jälkeen tutut eivät tunnistaneet minua, vaan kävelivät tyynesti ohi, Pahajoki nauraa.

Liikunnan mies aloitti alunperin terveyssyistä.

- Sairastuin aikuisiän diabetekseen ja terveyden vuoksi aloitin elämäntaparemontin. Myöhemmin huomasin, että hoikistuminen vaikuttaa merkittävästi myös psyykkeeseen.

Pahajoki kertoo pistäneensä ylipainoisena sata annosta insuliinia päivässä.

- Lisäksi söin tabletteja. Sitten tuli päätös, jota ei konsulttien kanssa tehdä. Se on itse päätettävä. Sain vuodessa 50 kiloa pois ja nyt en käytä mitään lääkkeitä. Kaikki liikunnalla ja ruokavaliolla aikaan saatua.

Helposti ei Svenkankaan askel keventynyt.

- Viikossa saattoi tulla 200 kilometriä mittariin mettissä ja jänkissä ja ties missä. Se oli rankkaa hommaa. Mutta, kun siinä onnistui, niin samalla mieli virkeni ja varmasti työkykykin parani, kotona kirjoitustöitä tekevä Pahajoki pohtii.

Karppauksen sijaan skarppausta

Sven Pahajoki pitää laihdutuskonsulttien palveluja ja ihmedieettejä hölynpölynä. Hänen mukaansa kaikki tapahtuu omassa pääkopassa.

- Asetin tavoitepainon ja ensimmäinen vuosi oli rankka. Sen jälkeen, kun on saanut painon hallintaan, ei sillä liikunnalla kannata itseään rääkätä. Lähtee liikkeelle silloin, kun mieli tekee ja pitää muistaa, että ensimmäinen puoli kilometriä on aina hankala, mutta sitten tulee miellyttävä olo.

Pahajoki lenkkeilee nykyään keskimäärin neljä kertaa viikossa. Liikunnan myötä olo on virkeämpi ja ajatuskin luistaa. Kirjoittaminen sujuu Svenkan mukaan parhaiten noin tunti lenkin jälkeen. Lenkkeilyn lisäksi hän noudattaa vanhaa neuvoa.

- Ennenhän sitä piti mättää kymmenen aikaan maha täyteen, että varmasti pärjää aamuun asti. Nyt syön kuuden jälkeen korkeintaan hedelmän. Se on hyvä ohje, kun sitä kuitenkin päivällä liikkuu jonkin verran, mutta kuuden jälkeen kulutus loppuu.

Pahajoki puhuu karppauksen sijaan skarppauksesta, lopullisesta elämäntapojen muutoksesta.

- Tässä remontissa tuli varmaan 10 vuotta lisää elinaikaa, Pahajoki pohtii.

Lähteet: Yle Lappi / Maija-Liisa Juntti