Sisu ei mene suomalaiselta kurkkuun pastillin takia!

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi, mutta mitä meille jää, jos ja kun Sisukin lähtee Suomesta? Bränditutkija Pirjo Vuokko ei usko, että pastillin valmistusmaan vaihtuminen lopultakaan tuo karvaan maun kovin monen nykykuluttajan kielelle – vaikka mielikuvissa asiaan liittyykin koko kansalliskuvastomme.

suomalaisuus

Tieto suomalaisista suomalaisimman makeisbrändin muuttamisesta ulkomaille herättää monissa tunteita muutenkin kuin menetettyjen työpaikkojen puolesta.

Brändien syntyä ja mielikuvien synnyttämistä tutkinut dosentti Pirjo Vuokko Turun kauppakorkeakoulusta toteaa, että Sisu-brändin ytimeen on liitetty vahvasti suomalainen kansallistunne; jotain sellaista, jota nyt ollaan jossain määrin irrottamassa.

– Koko Sisun tarina, mainonta ja yhteistyötahothan ovat liittyneet hyvin voimakkaasti suomalaisuuteen. Ja tietenkin itse sanaan "sisu", josta me olemme ylpeitä, että sitä ei pysty kääntämään millekään muulle kielelle! Nyt mielenkiintoinen kysymys onkin, onko Sisu vielä pastillinakin sisun ilmentymä, kun se valmistetaankin jossain ihan muualla, pohtii Pirjo Vuokko.

Samaan hengenvetoon Vuokko tosin muistuttaa, että harva taitaa nykyään tietää muutenkaan, missä natustelemamme karkit ja purkat tai muutkaan elintarvikkeet nykyään valmistetaan.

Mielikuva maistuu kielellä

Dosentti Pirjo Vuokko muistuttaa myös, että ylevien sinivalkoisten mielikuvien takana kyse on lopultakin pastillista eli elintarvikkeesta, jonka tärkein kriteeri on maku.

– Ihminen maistaa aina myös mielikuvillaan. Moni sanoo, että eihän se Turun sinappi maistu enää samalta, kun se valmistetaan muualla. Mutta erottaisimmeko me sen jossain sokkotestissä? Vaikka markkinoijan näkökulmasta Sisu on voimakkaasti kytketty suomalaisiin ikoneihin kuten suo, kuokka ja Jussi, maailmanmestaruus, jopa Paavo Nurmi, niin onko meille kuitenkin brändin ytimessä maku? Emme kai me sitä söisi, jos maku olisi aivan kauhea, naurahtaa Vuokko.

Vaikka Sisun lähtö Suomesta on herättänyt vilkasta sananvaihtoa netin keskustelupalstoilla, eivät erilaiset adressit tai boikottiryhmät ole vetäneet kovinkaan hyvin osallistujia. Aikoinaan Turun sinapin valmistuksen siirtyminen Ruotsiin ja sittemmin Puolaan herätti hetkeksi voimakkaan tunteen palon, joka lienee jo pitkälti hiipunut.

Pirjo Vuokon mukaan varsinaiset eettiset ongelmat, kuten vaikkapa Nesteen taannoinen kärhämä palmuöljystä herättävät helpommin väkeä barrikadeille. Ostoboikotti voi osoittautua asiakkaalle varsin hankalaksi pidemmällä aikavälillä.

– Kuinka monelle makeinen lopulta on emotionaalisesti niin iso juttu, että "minä boikotoin tai en enää ikinä syö sitä"! Jos ajatellaan nuorempaa sukupolvea, niin elämmekö kuitenkin niin globaalissa maailmassa, että olemme menettäneet mielenkiintomme siihen, mistä joku tuote tulee? Vaikuttaako pastillin boikotoiminen siihen, siirretäänkö tuotanto Suomesta jonnekin muualle? Kuluttajan elämä käy aika vaikeaksi, ja kyse onkin siitä, mihin haluamme kuluttaa energiaamme ja aikaamme? Onko se tämä, vai onko se jokin ehkä vähän isompi asia kuin pastilli?

Sisua piisaa pullamössösukupolvessakin

Vaikka Sisu – tai sisu – voidaan leimallisesti nähdä sotien jälkeisten sukupolvien, raivaajien ja uudisrakentajien kiteymänä, eivät nykynuoretkaan ole siitä Pirjo Vuokon mukaan vieraantuneet. Eivät, vaikka syntyvätkin globaaliin maailmaan, joka tulvii ylikansallisia tuotemerkkejä ja brändejä.

– Kyllähän meistä se mieletön suomalaisuus lopulta nousee vaikkapa jääkiekon kohdalla, ihmiset lähtevät mielettöminä massoina toreille juhlimaan maailmanmestaruutta. Sillä on merkitystä, mutta ei voi yleistää! Aina on kyse siitä, kenelle sillä on merkitystä. Kenelle ne ovat sellaisia asioita, jotka ikäänkuin vahvistavat omaa identiteettiä? Jotkut haluavat olla suomalaisia, jotkut ehdottomasti maailmankansalaisia!

Dosentti Pirjo Vuokko uskoo, että uusia, vahvoja suomalaisbrändejä syntyy varmasti jatkossakin. Vahva brändi lupaa jotain sellaista, mikä meiltä jää ilman kyseistä tuotetta saavuttamatta.

– Kyse on siitä, millaisia uusia innovaatioita ja ajatuksia me synnytämme. Brändi ei synny siellä yrityksen suunnittelupöydällä, vaan se syntyy jos on syntyäkseen ihmisten päässä. Pystymmekö todella tuottamaan vahvaa lisäarvoa, jotain, jonka eteen olemme valmiit tekemään uhrauksia? Jotain, jonka eteen olemme valmiita taistelemaan?

Lähteet: Yle Turku / Jouni Koutonen