Synkkiä aatoksia Saalastinsalissa

Nyt se on sitten kuultu. Ihan livenä. Kuntaministeri Henna Maria Virkkunen ja hänen aatoksensa siitä, miten kuntia pitäisi naittaa keskenään, jotta uusi uljas Suomi jaksaisi tarpoa vielä päin vuotta 2030. Ja kuulijoita Hennalla oli satamäärin. Viestissä ei juuri uusia äänenpainoja kuultu, toteaa Risto Degerman tämän viikon kolumnissaan.

kunnat
Tapani Tölli, Mirja Vehkaperä ja Henna Virkkunen Oulun kuntakuulemistilaisuudessa
Kuntakuulemistilaisuuden eturivissä istuivat mm. entinen ja nykyinen kuntaministeri Tapani Tölli ja Henna Virkkunen. Väliin mahtui haukiputaalainen kansanedustaja Mirja Vehkaperä.Yle

Oulun yliopiston juhlavassa Saalastinsalissa on vuosien kuluessa kuultu ministereitä ja heidän ajatuksiaan siitä, miten maa makaa.

Tällä kertaa pohjoispohjalaisten kuntapäättäjien eteen maalattiin kuvaa, jota sävyttävät kovin synkät sävyt: tulevaisuuden Suomessa riittää tehtävää, kun nuorten määrä vähenee ja vanhusten lisääntyy, rahat ehtyvät ja velka sen kun lisääntyy. Ei hyvältä näytä.

Ministerin terveisissä ei juuri uutta asiaa ollut, ellei nyt sitten sellaiseksi lasketa Kärppien kehumista, kun oululaisjoukkue oli sentään sopivasti ennen suurta kuntatapaamista ennättänyt rökittää Tepsin ja raivata tiensä puolivälieriin. Jo perinteiseksi muodostunut kohteliaisuus kärpistä ei tällä kertaa juuri yleisöön purrut, sillä yleisössä tiedettiin mitä kehujen jälkeen odottaa.

Olisi niitä toivonkipunoitakin

Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton hallituksen puheenjohtaja, haukiputaalainen Mirja Vehkaperä linjasi omassa tervetuliaispuheessaan jo ennen ministerin puheenvuoroa keskustelun päälinjat: liian synkkää ja apaattista ja pessimististä! On niitä toivonkipinöitäkin ja kuntaremonttia pitäisi muutenkin miettiä ennemmin palvelujen kuin hallintorakenteiden näkövinkkelistä.

Vehkaperä ei ollut ajatustensa kanssa yksin. Sama viesti keskustavoittoisesta yleisöstä kertautui puheenvuoro toisensa jälkeen. Osa kuntapuheenvuorojen käyttäjistä meni jopa pidemmälle ja oli selvästi loukkaantuneita siitä, että valtio on ruvennut sorkkimaan kuntien asioita. Mokomaakin politiikkaa tekevät siellä Helsingin hallituksessa.

Kiivaimmilta kuntauudistuksen vastustajilta näytti kokonaan unohtuneen, että sitä vartenhan eduskuntavaalit on käyty ja hallitus asetettu - että se johtaisi maassa harjoitettavaa politiikkaa.

Mutta olisi väärin sanoa, että Pohjois-Pohjanmaan kuntatapaaminen olisi ollut pelkkää poliittista nokittelua, vaikka sitäkin tilaisuudessa riittämiin kuultiin. Varsinkin ne kunnat, joissa tilaisuuteen oli tosissaan valmistauduttu, pystyivät esittämään hyviä käytännön analyysejä omasta ja naapureittensa tilanteesta. Tosiasiat tunnustettiin, vaikka suhtautuminen kuntauudistukseen olisikin ollut jyrkkä ei.

Useimmat kuntauudistuksen kriitikoista olisivat halunneet keskittyä tarkastelemaan palvelujen järjestämistä. Konkreettisina ehdotuksina esitettiin ajatuksia siitä, että kalliit ja vaikeasti hallinnoitavat sosiaali- ja terveydenhuolto sekä toisen asteen koulutus voitaisiin siirtää vaikkapa maakuntaliiton hoteisiin. Näin niiden taustalle saataisiin riittävän iso kokonaisuus. Muut palvelut kunnissa voitaisiin sitten hoitaa nykyisellään.

Lyhyen kantaman näkökulmia

Tilaisuuden jälkeen on uutisoitu meillä Ylessä ja muualla, että purematta ei Helsingin rouvien kuntaesitystä Pohjois-Pohjanmaalla niellä. Ja ihan hyvä niin. Juuri sitä vartenhan näitä tilaisuuksia järjestetään, että kuntien näkökulmat tulevat esiin.

Sen Saalastinsalissa käytetyistä 34 kuntapuheenvuorosta kuitenkin huomasi, että aika moni kunta katsoi tulevaisuuttaan yllättävän lyhyellä aikavälillä.

Katse suuntautui vain muutaman vuoden päähän, kun koko kuntakentän suurimmat haasteet odottavat kuitenkin vasta sen jälkeen. Raskaimmillaan kuntien velvoitteet ovat kymmenen-viidentoista vuoden kuluttua eli käytännössä silloin puhutaan vain parista - kolmesta valtuustokaudesta. Silloiset valtuutetut ne vasta lirissä ovat, jos nyt ei oteta suuntimia oikealle kurssille.

Valtion rahahanat ratkaisevat

Monessa kuntapuheenvuorossa sapiskaa sai valtio, jonka suhtautuminen kuntiin on vuosien varrella vaihdellut. Kuntien tehtäväkenttää on laajennettu ja valtion osuuksia mulkattu sen mukaan, miten valtion taloutta on tarvinnut korjailla. Kuntien mielestä kunnat on siis pantu maksumiehiksi.

Monessakin puheenvuorossa huomautettiin, että syy kuntien ahdinkoon on siinä, että juuri valtionosuudet on jaettu väärin. Kunnat kyllä selviäisivät, jos valtio maksaisi niille enemmän.

Valtio voisi ratkaista vaikkapa haja-asutusalueiden rekrytointiongelmia myös yksinkertaisesti määräämällä lääkärit työskentelemään näissä kunnissa. Näin kuntien ei tarvitsisi kuluttaa vähäisiä varojaan kalliiden keikkalääkäreiden huimiin palkkioihin. Tai sitten valtio voisi korvata keikkalääkäreistä aiheutuvat ylimääräiset kulut kunnille.

Sinänsä loogiselta kuulostava päättely. Kun ottaa huomioon, että monessa kunnassa suuri osa rahasta tulee juuri valtion kassakirstusta eikä suinkaan pelkästään kunnallisveroista, kritiikki valtionosuuksia kohtaan on ymmärrettävä.

Oli kuitenkin hätkähdyttävää huomata, että samoissa puheenvuoroissa unohdettiin, että yksi keskeinen syy kuntaremontin tarpeeseen on juuri se, ettei tuota valtion rahaakaan tulevaisuudessa tipu kunnille nykyistä enempää. Sitä on pakko leikata, sillä verotulot vähenevät paitsi kunnilta, myös valtiolta maan ikärakenteen vanhetessa.

Ajatus paljastaa kuitenkin sen ajatusmallin, jossa kuntien ongelmiin monessa kunnassa suhtaudutaan. Yleiset ongelmat tunnustetaan, mutta oman kunnan tulevaisuuteen ne eivät vaikuta - ja ongelmien syytkään eivät ole oikeasti omissa käsissä. Ehkä siihenkin tarvittaisiin ajattelun muutosta…

Lähteet: Yle Oulu / Risto Degerman