Hyppää sisältöön

Yksinhuoltajat usein perhe-etuuksien ulkopuolella

Monet palkansaajille räätälöidyt perhe-etuudet jäävät yksinhuoltajilta käyttämättä. Ne on suunniteltu perinteiselle kahden huoltajan perusperheelle. Yksinhuoltajaperheissä kasvaa 180 000 alaikäistä lasta.

Pätevistä lastentarhanopettajista on pulaa muun muassa Kanta-Hämeessä. Kuva: Yle

Työn ja perheen yhteensovittamisessa joustoa tarjoavat etuudet, karkaavat usein, ainakin työssäkäyviltä yksinhuoltajilta.

Esimerkiksi viime aikojen vilkas keskustelu kotihoidontuen vähentämisestä vuodella ei juuri kosketa työssäkäyvää yksinhuoltajaa. Nämä yksinhuoltajat jäävät kotihoidon tuelle useimmiten säästöjen turvin vain pariksi kuukaudeksi, sanoo Yhden vanhemman perheiden liiton puheenjohtaja Eija Tuominen.

- Yhden vanhemman perheessä, jossa on äidillä tai isällä työpaikka, mihin voi palata sen hoitovapaan jälkeen, näitä pitkiä kotihoidon tuen jaksoja, ei ole mahdollista käyttää.

- Kotihoidon tuelle jääminen ei ole yhtä selkeästi vaihtoehto yhden vanhemman perheessä kuin kahden vanhemman perheessä, sanoo yksinhuoltajien puheenjohtaja Eija Tuominen.

Viidennes kaikista perheistä on yksinhuoltajaperheitä, pääkaupungissa jo kolmannes. Yksinhuoltajaperheisssä kasvaa 180 000 alaikäistä lasta. Yksinhuoltaperheet ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Neljännes yksinhuoltajista on toimeentulotuella eläviä, selvästi köyhiä. Kelan tutkimusten mukaan nämä yksinhuoltajat ovat usein nuoria, eronneet avoliitosta, heillä on matala koulutus eikä työpaikkaa, johon palata ja he elävät usein toimeentulotuella. Kotinhoidontuki kuntalisineen on silloin yksi lisätuki muiden tukien joukossa.

- Jos ei ole vakituista työpaikkaa, niin sitten ei välttämättä ole kovin kiire pois sieltä kotihoidon tueltakaan, arvioi Eija Tuominen.

Vuorotteluvapaa jää myös haaveeksi

Viime syksynä keskusteltiin vilkkaasti vuorotteluvapaiden leikkauksista. Yksinhuoltajien puheenjaohtaja Eija Tuominen sanoo, ettei vuorotteluvapaa kuitenkaan juuri kosketa yksinhuoltajia, vaikka tarvetta sille olisi. Vuorotteluvapaalle jäävän yksinhuoltajan palkan pitäisi olla 4-5 000, jotta sillä elättäisi itsensä ja perheensä.

Vuorotteluvapaakorvaus on 70-80 prosenttia palkkaa vastaavasta työttömyyskorvauksesta ja vaatii kymmenen, kahdenkymmenen vuoden työssäolon eikä yksinhuoltajaperheessä ole toista elättämässä vapaan aikana.

Eija Tuominen ei ole kuullut yhdestäkään vuorotteluvapaalle jääneestä yksinhuoltajasta.

- Vuorotteluvapaa on myös sellainen tilanne, mikä ei ole taloudellisesti mahdollista monessakaan yhden vanhemman perheessä.

- Yksinhuoltajat ovat selvästi köyhempiä kuin mikään muu lapsiperhetyyppi, sanoo Tuominen.

Ammattiliitto JHL:n toimialajohtaja Teija Asara-Laaksonen sanoo, että lähes vuosittain 20 000 vuorotteluvapaan käyttäjästä suurin joukko, 3000 on heidän ammattiliitostaan. Yleinen vuorotteluvapaan korvaus on 900 euroa kuussa. Tyypillisiä käyttäjiä ovat muutamia kymmeniä vuosia töitä paiskoneet opettajat.

- Meillä ei ole tilastotietoa tarkkaan ottaen vuorotteluvapaan käyttäjistä, mutta kyllä se kynnys jäädä vuorotteluvapaalle tavalliselle pienipalkkaisellekin on aika korkea ja sitä mietitään tarkkaan ja yksinhuoltajalle se ei erityisen houkuttelevaa todellakaan ole, sanoo toimialajohtaja Teija Asara-Laaksonen.

- Ehkä jokin lapsikorvaus vuorotteluvapaassa antaisi mahdollisuuden myös yksinhuoltajille, sanoo Asara-Laaksonen.

Yksinhuoltaja jää yhteiskunnan joustojen ulkopuolelle

Yhteiskunta tarjoaa teoriassa mahdollisuuden joustaa lasten hoidossa ja työn ja perheen yhteensovittamisessa. Sitä miten eri perhetyypit käyttävät näitä mahdollisuuksia, ei ole juurikaan tutkittu.

Käynnissä oleva keskustelu leskeneläkkeistä ei kosketa myöskään yksinhuoltajia, näitäkään yksinhuoltajat eivät tule saamaan.

- Köyhä yksinhuoltaja tulee olemaan köyhä eläkkeelläkin, kun on ollut pienissä tuloissa. Lesken eläke on se joka monelta puuttuu. Varsinkin jos on pitempi avioliitto takana, joka päättyy eroon, niin se tuntuu epäoikeudenmukaiselta yksinhuoltajista, sanoo Eija Tuominen

Yksinhuoltajien puheenjohtaja Eija Tuominen sanoo, ettei muiden saamista etuuksista olla kateellisia, on hyvä että yhteiskunta tarjoaa niitä perheille, se on myös lasten etu ja yritetään olla iloisia siitä mitä itsellä on