Nokian romahdus luo uutta kasvua

Nokian tarun loppuminen itsenäisenä yhtiönä pitää kääntää Suomen eduksi. Tuhansille insinööreille avautuu nyt paikka luoda jotain uutta, Jouko Marttila sanoo Ykkösaamun kolumnissaan.

talous
Nokian toimitusjohtaja Stephen Elop ja Microsoftin toimitusjohtaja Steve Ballmer kättelevät
Daniel Deme / EPA

Tämä hetki jää Suomen taloushistoriaan: Nokian toimitusjohtaja Stephen Elop esiintyy Lontoossa entisen esimiehensä Microsoftin pääjohtajan Steve Ballmerin kanssa. Miehet hymyilevät ja taputtelevat toisiaan tyytyväisinä. Ballmerin ilme on mairea. Hänen agenttinsa on tehnyt tehtävänsä ja luovuttaa saaliinsa toimeksiantajalleen. Näin helposti ja halvalla ei suomalainen osaaminen ole koskaan siirtynyt ulkomaisiin käsiin.

Nokia antautui ehdoitta. Osakkeenomistajilta ei kysytty mitään, kun yhtiö annettiin vastikkeetta Microsoftin vietäväksi. Elop on Suomen taloushistorian tehokkain johtaja. Hän onnistui hävittämään muutamassa tunnissa Nokian markkina-arvosta yli neljä miljardia euroa. Sillä summalla saisi enemmän kuin viisi Finnairia. Microsoft saisi Nokian nyt entistä halvemmalla, jos haluaisi.

Elopin kerrotaan paljastaneen tulevan strategiansa etukäteen vain parin sadan johtajan sisäpiirille, mutta Nokian hallitus on tietysti suunnitelman siunannut. Yhteistyö Microsoftin kanssa ei sinänsä ollut uutinen. Yhtiön toimisto-ohjelmistoja on uitettu Nokian kuoriin jo pidemmän aikaa. Se mikä yllätti, oli tapa, jolla asiasta kerrottiin. Yksikään ovi ei jäänyt auki Nokian omalle ohjelmistokehitykselle.

Toinen yllätys oli, ettei Elop puhunut mitään konkreettisista tavoitteista. Kustannussäästöt, irtisanomisten laajuus, tuotejulkistusten aikataulu, liikevaihto- ja tulosvaikutukset, markkinaosuustavoite – kaikki jäivät hämärän peittoon. Epämääräisyys vauhditti osakkeen syöksyä.

Kolmas hämmästyttävä asia tuli julki myöhemmin. Toimitusjohtaja Elop ei omista yhtään Nokian osaketta, mutta on edelleen Microsoftin suuromistaja. Nokia romahti, Microsoft pysyi paikallaan. Nokian viestintä ei pysynyt vauhdissa mukana. Osakkeiden puute selitettiin ensin sisäpiirisäännöksillä, mutta pian selvisi, että Elop omistaa Nokian optioita eli osakkeiden osto-oikeuksia. Niiden hankkimiseen pätevät samat säännöt kuin osakkeisiin. Optioista olisi kannattanut kertoa avoimesti heti nimityksen yhteydessä. Selittely vain heikensi entisestään toimitusjohtajan muutenkin ohutta uskottavuutta.

Nokian yhteistyö Microsoftin kanssa on ehkä ollut syvempää kuin tähän asti on tiedetty. Verkkojulkaisu Engadget ehti jo julkaista kuvia yhtiöiden uudesta älypuhelimesta. Ehkä kyseessä on tahallinen vuoto, jolla yritetään luoda uskoa tuleviin tuotteisiin.

Kauhun ja tyrmistyksen jälkeen liitosta löytyy varmasti vahvuuksia. Yksi sellainen on yritysohjelmistojen ja kaikkien päätelaitteiden liittäminen yhteiseen ohjelmistoalustaan eli ekosysteemiin. Nokian laiteosaaminen ja omat paikannuspalvelut tuovat tähän oman lisäarvonsa. Näillä eväillä amerikkalaiset operaattorit voivat innostua Nokiasta uudestaan. Harva muistaa, että Nokia oli 90-luvun lopulla matkapuhelinten markkinajohtaja Yhdysvalloissa. Mutta se on historiaa.

Nokian työntekijät ihmettelevät kohtaloaan. Käyttöjärjestelmä Symbianin ja sen seuraajan MeeGon tuhannet kehittäjät etsivät jo töitä muualta, vaikka eivät tiedä sen tarkemmin kohtalostaan. Heille ei ole sitä kerrottu. Iso luuta lakaisee kaikissa Nokian alihankkijoissa Tiedosta Digiaan. Nokiassa pelätään, että Microsoftin alihankkijana se voi valahtaa arvoketjun alapäähän muiden kuorivalmistajien joukkoon.

Nokian romahdus ja itsenäisyyden menettäminen ovat kova isku koko Suomelle, mutta nyt ei kannata jäädä tuleen makaamaan. Nokiasta löytyy paljon osaamista, jonka päälle voi rakentaa uusia menestystarinoita. Konserniohjauksesta vapautuvat insinöörit joutuvat ja pääsevät nyt pistämään koko luomiskykynsä peliin, kuten 20 vuotta sitten, kun Nokia viimeksi etsi uutta alkua. Pääomasijoittajien, valtion ja koko teknologiateollisuuden pitää toimia yhdessä. Pakon edessä syntyy yleensä uusia ideoita ja yrittäjyyttä. Nokiasta ei enää ole kasvun kärjeksi.

Jo vuosia on puhuttu, että Nokia on liian iso Suomeen. Se on tallonut alleen monia nousevia tähtiä ja kuristanut alihankkijoita hengiltä. Sille on kanavoitu suurimmat tukirahat, mitä yrityksille voi jakaa. Ehkä Nokian varjossa kituneet yritysten idut pääsevät nyt hengittämään vapaasti.

Suomalainen peliteollisuus on nopeasti kasvava toimiala, joka tarvitsee uutta työvoimaa. Maailmanmaineeseen noussut Angry Birds ja sen kehittäjä Rovio sekä Max Payne ja Remedy ovat tästä hyviä esimerkkejä. Pelifirmat muistuttavat elokuvateollisuutta: yksi kassamagneetti ei takaa kestävää kasvua, mutta muutama maailmanmenestys vie jo pitkälle.

Katse suunnataan nyt tulevaisuuteen, mutta samalla alkaa tietysti syyllisten etsintä.

Oliko Jorma Ollilan kausi Nokian ykkösenä liian pitkä? Miksi hän antoi ohjat laskutikkumiehenä tunnetulle Olli-Pekka Kallasvuolle? Sokeuttivatko ylimielisyys ja liian suuret optiot koko Nokian johdon? Miksi Anssi Vanjoki vähätteli kosketusnäyttöjen ja Androidin merkitystä? Kuka lopulta ajoi Microsoftin miehen Nokian johtoon?

Kysymyksiä on paljon, mutta vastaukset olisi pitänyt löytää jo vuosia sitten.

Lähteet: Jouko Marttila, Ykkösaamun kolumnisti 15.2.2011