1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kolumnit (Yle Keski-Suomi)

Sananen – POIKKEA KAHVILLE ! (ÄLÄ JUO PALJON)

Kahvin hinta nousee koko ajan. Ilman kahvia ihmistä taas ei saa pysähtymään. Kun vaalit ovat lähellä, ehdokkaiden tavoitteena on saada meidät seisahtumaan ja puhaltelemaan minuutiksi kahvimukiin. Tulossa on kalliit vaalit.

Kuva: YLE Keski-Suomi

Ennakointi on viisauden merkki. Nyt ovat vahvoilla ne eduskuntavaaliehdokkaat, jotka ovat keränneet muutaman vuoden sukuprojektina autotallin täyteen kahvia. Mikäpä on keitellä maaperää sulattavaa sumppia, kun mokkapaketin keskihinta jää alle kahden euron. Ehdokas on itsekin paremmalla tuulella ja juttu luistaa. Vai äänestäisitkö sinä naapuriteltan herrasmiestä joka repii auki vitosen Presidenttejä saatanoita suhautellen? Lusikka kiiltelee mukissa lapa pohjasta vilkkuen, vain höyry muistuttaa kahvin alkuperäisistä ominaisuuksista.

Kun lihava tarjoaa laihaa, ääniä ei ole paljon luvassa. Raveistakaan ei voi puhua, kun ne on peruttu pakkasen takia. Mankka ei pyöritä Junkkarista. Tukiryhmä katselee kotonaan alppihiihtoa. Parta on sokerihuurrutettu, nakit pakastettu, vartalo tässä, ajatus saunassa. Mutta demokratiaan kuuluu lappusten jakaminen.

Kahvista voi tulla vaalien keskeisin kysymys. Suomessa on ilmastonmuutos. Se tarkoittaa, että koko ajan kylmenee, kunnes alkaa helteet. Auton tärkein varuste on lohkolämmitin. Lääkärit käyttävät eri termiä, mutta arktisen hysterian lukko-otteessa rimpuileva ihminen tarvitsee myös lohkolämmittimen. Tuo aivolohkoa lämmittävä ja verenkiertoa kiihdyttävä pakkasneste on kahvi. Kolmen kulautuksen jälkeen vaali-iglussa tärisevä potentiaalinen äänestäjä alkaa päästellä sanoja ja vajaan mukin jälkeen syttyy silmiin himmeä valo. Silloin kannattaisi sanoa, jos puolueohjelmassa on helposti nieltäviä one-linereita. Kyytipojaksi. Pikkusuolaiseksi.

Suomessa kukaan ei voita vaaleja pelkillä pinsseillä. Jos yritystä ei löydy edes sen vertaa, että tarjoaisi tuuban kuuntelusta vaivanpalkaksi kahvin, niin huonolta näyttää. Koska kahvi on nyt huimasti kalliimpaa kuin neljä vuotta sitten ja vaalirahaa vähemmän, yhtälö tarjoaa haasteita. Ylilyönneiltä ei voida näissä asiakysymyksissä välttyä. Joku keittää suosiolla laihaa. Hän ei varmuudella ehdi sanoa numeroaan, kun Antero jatkaa matkaa. Moni vaaliavustaja tulee hatkahtamaan halpamerkkeihin. Kun laitetaan Euroshopperia, Xtraa ja Lidlin kahveja turisemaan, se on sama minkälainen painojälki on ehdokkaan tarrassa. Tuulahdus välimereltä saa tulla mieluummin matkaoppaasta kuin pannusta.

Ovelimmat erityisavustajat ajattelevat kaikkea. Ennen kaikkea isänmaan etua, kansan kärsimyksen määrää ja äänestäjän telttaan jumittamisen reaalista hinta-laatusuhdetta. Nämä eminenssit sekoittelevat iltaisin isoon messinkiämpäriin 70 prosenttia halpakahvia, aatteen vuoksi kymmenen prosentti lapsuuden Saludoa ja loput sikakallista Presidenttiä. Alkuperäiset pakkaukset hävitetään ja ehdokas laitetaan puhumaan susilakissa, anorakissa ja pehmiksissä tarjolla olevasta parhaasta sekoituksesta.

Pelkoni on; mitä meille todellisuudessa juotetaan. Uskaltaako kaikkea niellä? Kahvi saattaa olla mielialalääke, mutta huono kahvi on sitä varmuudella. Kun tunnelma on pilalla, elämänilo ja usko tulevaisuuteen horjuvat. Äänestäjä joka joutuu pelkäämään mitä ehdokkaan partavesipilven keskeltä ojennetaan, on ei-vastaanottavassa tilassa. Papattimattomaisesti esitelty leikkauslista menee kattohaikaralle, kun ilmapiiri on jo leikkautunut epäluottamuksen vesurilla. Ääneni saa kohta vaimo, jonka laitan keittämään kunnon kahvit.

Onko mitään tehtävissä luottamuksen palauttamiseksi? Tämä kansaa jakava ja hiertävä vaalien kipein kysymys huutaa ratkaisuaan. Saako maailman nopeimmin velkaantuva maa edustajat, jotka ovat onnistuneet tavoitteissaan lainarahalla ostetulla laatukahvilla? Vai äänestänkö protestina sitä huonoihoista kaveria, joka oli selvästi käynyt salaa kuolevan äitinsä arkkupakastimella ja kumoaa nyt kuumaa herukkamehua pahvimukiin ja lapsen rinnuksille?