Klemolan Uusi Kokkola

Tämä ei ole helppo juttu, tämä Klaus ja Leea Klemolan uusin teos, New Karleby. Hauska se on, mutta lähdepä määrittelemään. Varmuudella voin todeta vain, että kyseessä on Klemolan Tampereen Teatteriin toteuttaman trilogian kolmas osa, jossa on mummoja, täplähyeenoja, ammattiauttajia ja Moody Bluesin Melancholy Man. Muu on tulkintaa.

Yle Uutisten artikkeliarkisto
Näyttelijöitä näytelmän harjoituksissa.
Leea Klemolan näytelmää New Karleby viimeisteltiin Tampereen teatterissa helmikuun puolivälissä.Yle

Aloitetaanpa tunnelmasta.

Mitä jää jäljelle, kun Leea Klemolasta ottaa vihaisuuden pois? New Karleby.

Trilogian edellinen osa, Kohti kylmempää (2008) oli kuin toisesta maailmasta – ja olikin, tapahtuihan se Grönlannissa; tämä sijoittuu Kokkolaan.

Mutta ennen kaikkea kakkososan tunnelma oli toinen. Muistan Klemolan Kohti kylmempää järisyttävänä, hauskana toki, mutta järisyttävänä. Vimmainen riuhtominen jäätiköllä ja ihmissuvun rappiotilaa ilmentävät irvokkaat, lihavat tylsimykset… Hurjaa pilaa ja raivoa länsimaisen sivistyksen illankoitossa.

New Karleby on siihen verrattuna kuin oltaisiin aikuisten leikkipuistossa. Tai aikuisten ja aikuisten: isoksi kasvaneita lapsia jälleen suuri osa henkilöistä on. Perhesuhteista on joka tapauksessa kyse, hyeena- ja ihmisperheitten. Ja kuten arvata saattaa, yhtäläisyyksiä löytyy. Naiset ovat matriarkkoja ja kaikkivoipia, miehet elämän vonkamiehiä. Lapset siinä leikissä väistämättä tallaantuvat.

Sävy on tästä perustraumasta huolimatta suorastaan kevyt. Kaukana on ääni ja vimma. Pikemminkin New Karlebyssä on sovittelevuutta. Varsinkin Heikki Kinnusen komeasti hahmotteleman Kaulus Karlssonin ja tämän touhuisan vaimon (rempseä Jaana Saarinen) suhteessa. Minun silmissäni heitä tarkasteltiin jopa henkilökohtaisen kautta. Ihan kuin isää ja äitiä siinä olisi piirretty nähtäväksemme, kaiken sen karrikoinnin alle…

New Karleby on muutenkin eräänlainen kamarinäytelmä. Rohkenisin väittää: Jane Austenia à la Klemola. Pienen kaupungin mentaalihygienia avautuu silmiemme eteen. Äänekkäästi, mutta jotenkin jopa kaihoisasti.

Vaikka Klemoloiden maailma on niin oma ja ilmaisu niin kiehtovaa, ihmetellä täytyy, miten luontevasti näyttelijäryhmä on jälleen mukana. Ei ole helppoa olla luonteva jonkin niin jyrkän ja oudon äärellä. He kuitenkin ovat ihan täysiä ihmisiä ja hyeenoja, myös teatterin nykyinen johtaja, yksi hyeenoista. Ja vievät meidät katsojatkin muassaan ”kokkolaan”.

Yksi kysymys jäi vaivaaman mieltäni. Miksi New Karlebyn utopia epäonnistui? Kakkososassahan tämän sakin ihmisjäsenet olivat jäämässä Grönlantiin, pelastamaan maailmaa ilmastonmuutokselta. Tämä kolmas osa, utopian mukaan nimetty, tapahtuu kuitenkin taas Kokkolassa. Oliko Grönlanti siis vain unta, kuten lyhyt elämämme…?

Lähteet: Jaana Semeri, kulttuurin tekijä ja kokija, joka pitää erityisesti (mutta ei aina) teatterista, elokuvista ja kirjallisuudesta. Ja kissoista.