Syömishäiriöiden hoito kaipaa asiantuntemusta

Syömishäiriöistä kärsivien hoito on edelleen huteralla tolalla Pohjois-Suomessa. Monet sairastuneista eivät saa ajoissa riittävää apua, ja syömishäiriöt jäävät erityisesti aikuisten kohdalla usein tunnistamatta. Myös hoidon laatu kismittää useita potilaita ja heitä tukevia järjestöjä.

Teksti-TV Oulu
Anoreksiaa sairastaneen Sanna Knuutisen mielestä syömishäiriöisten hoitoon ei panosteta tarpeeksi.
Anoreksiaa sairastaneen Sanna Knuutisen mielestä syömishäiriöisten hoitoon ei panosteta tarpeeksi.YLE / Kirsi Karppinen

Sanna Knuutinen rakastaa kokkaamista. Tätä nykyä 23-vuotias on keittiössä tuttu näky, mutta vielä muutamia vuosia sitten ruoka ja Sanna eivät sopineet samaan elämään. Anoreksia hiipi kuvioihin salakavalasti ja teki nopeasti pahaa jälkeä; Knuutisen paino tippui toistakymmentä kiloa muutamassa kuukaudessa.

- Tilanne meni nopeasti äärimmäisyyksiin. Ahdistuin henkisesti todella paljon, ja samalla myös syöminen vähentyi ihan minimiin. Söin vain välttämättömän, että pysyin tolpillani ja kykenin kuitenkin vielä liikkumaan, Sanna Knuutinen kertaa.

Pahimmillaan tilanne oli pari vuotta sitten, kun hänen painonsa laski kolmeenkymmeneen kiloon. Knuutinen pyörtyi kotiinsa, josta kaverit löysivät hänet viime tipassa. Nainen kiidätettiin hengenvaarallisessa tilassa suoraan Oulun yliopistolliseen sairaalaan teho-osastolle.

Lisää asiantuntemusta ja hoitopaikkoja

Kun Sanna Knuutinen pääsi tehohoidosta, hänet hoidettiin somaattisesti kuntoon vuodeosastolla, jonka jälkeen hän siirtyi hoitoon psykiatriselle osastolle. Siellä hoito ei kuitenkaan hänen mielestään toiminut riittävän hyvin; asiantuntemusta ja hoitotaitoa olisi pitänyt olla enemmän.

- Minusta tuntuu, että minä tiesin siitä sairaudesta enemmän kuin hoitohenkilökunta. Eihän sen niin kuulu mennä, että potilas joutuu sanelemaan, miten häntä pitää hoitaa, Knuutinen kritisoi.

Hän ihmettelee sitä, että syömishäiriöpotilaiden hoito, erityisesti aikuisten, ei edelleenkään toimi niin kuin pitäisi, vaikka asiasta on puhuttu vuosikausia ja kyseessä on hengenvaarallinen sairaus.

- Ylipäänsä se hoitoon pääseminenkin on tehty monissa paikoissa todella vaikeaksi. Kyllä nyt pitäisi jo hiljalleen aukaista silmät ja katsoa peiliin, alkaa luoda hoitopaikkoja lisää ja tuoda kunnolla sitä ammattitaitoa kehiin.

Hoidon kehittämiseen pistettävä vauhtia

Myös syömishäiriöön sairastuneita ja heidän läheisiään edustava Syömishäiriöliitto-SYLI ry on huolissaan hoidosta. Tuoreen kannanoton mukaan hoito on monissa Suomen kunnissa sekavaa, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyö tökkii, eikä syömishäiriöisille ole riittävästi omia erikoisyksikköjä. Myös aikuisten sekä ylipainoisten, ahmimisella oireilevien syömishäiriöt jäävät usein tunnistamatta.

Liiton Pohjois-Suomen toimiston aluesihteeri Tanja Tiainen pitää tilannetta vaikeana. Hänen mukaansa syömishäiriöisten hoitoa on saatu paikoin parannettua, mutta muutokset parempaan tapahtuvat liian hitaasti.

- Olisi todella hienoa, jos hoidon kehittämiseen pistettäisiin vihdoinkin lisää vauhtia, ja sitä olisi tarpeeksi tarjolla, Tanja Tiainen sanoo.

Kannanotossa vaaditaan muun muassa, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon vuoropuhelua lisättäisiin Suomessa, ja että hoidettavan ja hänen perheensä näkemykset hoidon toteuttamisesta otettaisiin paremmin huomioon. Myös syömishäiriöiden tutkimukseen pitäisi liiton mukaan panostaa enemmän.

Syömishäiriöyksikköä ideoitu vuosia

Nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Anneli Partanen Oulun yliopistollisesta sairaalasta myöntää, että syömishäiriöisten hoidossa ja erityisesti erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyössä on petraamisen varaa. Partasen mukaan uusi toukokuussa voimaan tuleva terveydenhuoltolaki parantanee kuitenkin tilannetta tältä osin, sillä sen myötä kaikki potilaat ovat saman lain alla. Tähän asti perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa ovat säädelleet eri lait ja asetukset.

OYS:iin on ideoitu omaa syömishäiriöyksikköä jo vuosia. Vielä se ei ole kuitenkaan edennyt toteutukseen asti.

- Syömishäiriöyksikön perustaminen on suuri taloudellinen satsaus, ja kunnissa joudutaan miettimään tosissaan, onko siihen varaa. Syömishäiriöpotilaat ovat kuitenkin vain yksi potilasryhmä muiden joukossa, Anneli Partanen linjaa.

Partasen mukaan syömishäiriöisten hoitoon erikoistuneelle yksikölle olisi kuitenkin selvä tarve koko pohjoisen Suomen alueella.

Huominen näyttää jo valoisalta

Sanna Knuutisen kohdalla kuoppainen tie anoreksia kanssa on vihdoinkin tasoittunut. Siinä auttoi eniten omien läheisten vankkumaton tuki; perhe kuunteli, keskusteli ja oli tarvittaessa olkapäänä.

- Sairastumiseni oli suuri järkytys kaikille läheisille, ja tietyllä tapaa anoreksia sairastutti heidätkin siihen huoleen ja huonoon oloon, mutta he jaksoivat siitä huolimatta auttaa minua eteenpäin. En voi kiittää heitä siitä kylliksi.

Knuutisen mukaan ne päivät, jolloin hän problematisoisi ruoanlaadun tai ylipäänsä syömisen, ovat tätä nykyä enää hyvin harvassa.

- Tällä hetkellä olen ihan onnellinen ja koen, että maailma on minulle avoin. Voin herätä aamulla hyvillä mielin kun tiedän, ettei minun tarvitse enää pelätä mitään.

Lähteet: YLE Oulu / Kirsi Karppinen

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus