Latoja oli hyväpalkkainen herrasmies

Latojan ammatti on kadonnut. Latojan tehtävä oli kopioida valmis teksti metallikirjaimiksi, joitten avulla teksti voitiin painaa. Ladonta tehtiin joko käsin tai suurella, vähän kirjoituskonetta muistuttavalla latomakoneella. Kuumakoneessa metallikirjaimet valettiin sulasta metalliseoksesta.

kirjoituskoneet
Kimmo Kestinen

Erkki Minkkinen aloitti latojaharjoittelijana Tampereella Hermeksessä. Latojan ammattiin pääsi viiden vuoden harjoittelun jälkeen. Suomen kielen osaaminen ja tavutus oli ensimmäisiä edellytyksiä latojan työssä. Ammattipaperit sai vasta kun oli antanut opinnäytteen.

-Se oli vähän kuin ajokortin ajokoe, jossa vastattiin kuulustelijain vaikeisiin kysymyksiin, muistelee Minkkinen. Minimivaatimus oli 14 000 kirjainta kahdessa tunnissa.

Värikästä porukkaa Aamulehdessä

Minkkinen tuli Aamulehteen ns. kuumapuolen latojaksi 1962-luvun alussa. Sotilasarvo oli tärkeä, alikersantin natsoista sai plussaa. Minkkinen hämmästyi lehdessä toimivien latojien määrää.

-20 miestä teki samaa työtä, jota olin tehnyt aikaisemmin yksin.

Tuolloin oli Aamulehti täyttänyt juuri vuosia ja valokuvia oli otettu. Juhlakuviin haettiin latomon puolellakin parhaiten pukeutuneet. Latojan tuli olla hyvissä vaatteissa, valkoinen paita ja slipoveri yllä.

Aamulehdessä Minkkiseltä vierähtikin 12 vuotta. Työporukka oli värikästä.

-Kaikesta ei edes uskalla vielä kertoa, naurahtaa Minkkinen.

Vähän kuin kirjoituskone

Joskus Minkkinen tapaa entisiä ammattitovereita. Kerran hän kysäisi Erkki Wessmanilta että muistaako hän mitään latomisesta.

-Wessman sanoi, että muistaa sen kilinän mikä kuului koneesta.

Minkkinen selittää latomisen etenemistä. Kilinä kuuluu matriiseista. Sellaiset termit kuin haka, konerivi ja purkajan ropina kuvaavat työtä, josta nykyihminen ei paljoa ymmärrä.

Kuumapuolen koneessa kirjasimet valetaan kuumasta metalliseoksesta.

Itse latomakone on kuin kirjoituskone, mutta merkit ovat eri paikoissa. Erikseen pitää valita isot ja pienet kirjaimet ja muut kirjainkoot. Erikoismerkit piti nyppiä erikseen.

-Silloin homma oli hidasa kun ladottiin vieraskielistä tekstiä, joissa oli erikoismerkkejä, kertoo myös kirjoitettua venäjää taitava Minkkinen.

Eräs kadonnut ammatti tuon ajan kirja- ja lehtipainossa oli oikolukija. Hän luki oikovedoksen, joka oli tehty kopiokoneella ja merkkasi virheet.

Kennedyn murhapäivänä isot kirjaimet esille

Kaikkein isompia kirjaimia kaivettiin esille kun John F. Kennedy ammuttiin vuonna 1963.

- Etusivua vaihdettiin sinä yönä monta kertaa. Uutinen tuli illansuussa ja kaikki väki komennettiin töihin, muistelee Minkkinen, joka latoi ikimuistoiset otsikot Aamulehteen. -Koko toimitus kävi kuumana ja mieleen jäi esimerkiksi Yrjö Länsipuro, joka käänsi tekstiä suoraan faksista. Koneet ruksuttivat myös pitkää liuskaa venäjänkielistä tekstiä

-Tilanne oli kuuma, kun ei tiedetty, että alkaako kolmas maailmansota vai mitä tapahtuu, kertoo Minkkinen.

-Mutta olihan se latojan työ herrrasmiesten hommaa ja hyvin palkattua. Kouluja käymätön mies saattoi tienata hyvin siinä ammatissa.

Lähteet: YLE Tampere / Mauri Tikkamäki