Suomi on kemikaalivirastolle rekrytointihaitta

Helsingissä sijaitsevan EU:n kemikaaliviraston on vaikea saada rekrytoitua riittävästi pätevää työvoimaa. Muissa Euroopan maissa asuvat asiantuntijat eivät halua muuttaa Suomeen asumaan.

Kotimaa
Euroopan kemikaaliviraston sisäänkäynti. Kaksi lasillista ovea, joihin on teipattu ECHAn logo.
EU:n kemikaalivirasto sijaitsee Helsingissä Annankadulla.YLE

EU:n kemikaalivirasto saatiin Suomeen mutkallisen väännön jälkeen vuonna 2007. Vajaan 450 työntekijän virastolle kasataan jatkuvasti uusia kemikaaleja hallinnoitavaksi, uusimpina niin sanotut biosidit eli eliömyrkyt. Virasto tarvitsisi sata uutta erikoisasiantuntijaa vuoden 2012 loppuun mennessä.

- Vastuumme kasvavat, ja teemme kaiken voitavan, jotta saisimme palkkalistoillemme oikeat ihmiset, joilla on riittävä osaaminen, sanoo kemikaaliviraston belgialainen pääjohtaja Geert Dancet.

Virasto kilpailee kokeneista asiantuntijoista, jotka myös vaativat työpaikaltaan paljon. Liuta asiantuntijoita on hakenut töitä virastosta, mutta Dancetin mukaan jopa kolmannes paperinsa jättäneistä kieltäytyy siinä vaiheessa, kun virasto tarjoaa töitä. Syynä on viraston hankala sijainti Helsingissä.

- He pyörtävät päätöksensä, koska Helsinki on kaukana heidän kotoaan. Lisäksi suomea taitamattomille, usein pitkälle koulutetuille puolisoille on hyvin vaikeaa löytää töitä Suomesta, Dancet sanoo.

Suomalaisia ei haluta liikaa

Tällä haavaa viraston työntekijöistä kolmannes on suomalaisia. Toiseksi eniten, noin 7 prosenttia, on saksalaisia. Kaikkiaan väkeä on 26 maasta. Dancetin mukaan suomalaisten osuutta ei enää haluta kasvattaa.

- Me haluamme olla koko Eurooppaa edustava virasto. Emme halua, että laitoksella on osastoja, joissa on pelkästään suomalaisia, Dancet sanoo.

Tarvittaessa uhkaavaa työvoimavajetta paikataan lyhytaikaisilla ja kokemattomammilla työntekijöillä, joiden kouluttaminen on vaivalloista.

- Voi myös käydä niin, että joudumme kuormittamaan jo palkkalistoillamme olevia työntekijöitä liikaa, Dancet pelkää.

Lähteet: YLE Uutiset / Tuukka Lukinmaa