1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. huumori

Miitta Sorvali tekee huumoria selkäydintuntumalla

Miitta Sorvalin Miitta-täti -sarja on jakanut kotikatsomot kahtia; toiset rakastavat, toiset halvaantuvat myötähäpeästä. Näyttelijää eivät päivittelyt hetkauta. Huumori syntyy siitä, mikä itseä naurattaa ja mitä omasta päästä irtoaa.

Lounais-Suomen uutisten juontaja Ari Welling ja Miitta-täti. Kuva: YLE

Miitta-täti -sarjassa tavatut hahmot, erityisesti kehitysvammainen juontaja Mervi Korhonen, ovat saaneet internetin keskustelupalstat kiehumaan. Toiset rakastavat Miitta Sorvalin reipashenkistä huumoria, moni taas tuomitsee poliittisen epäkorrektiuden. Sorvalin mielestä raivoisa reaktio kertoo oudosta lähestymistavasta.

- Olisi tekopyhää, jos ei voisi vammaista ihmistä voisi käyttää näin. Tässä on suuri väärinkäsitys ja ymmärtämättömyys, jos luullaan, että vammaisen esittäminen on pilkkaamista, minähän yritän näytelläkin sen mahdollisimman hyvin. Tässä on vain näytetty, mitä tapahtuu, kun tilanteisiin menee ihminen, jonka kädet tärisevät ja puhe on vaikeaa. Voi vain katsoa, että tältä se näyttää, ei se ole pilkkaa, ei välttämättä edes hauskaa.

Tavallisesti Sorvali ei taidettaan halua selitellä. Kokeneen komediennen mielestä jokainen saa tulkita asiat omista lähtökohdistaan.

Improvisaatio perustuu hyvään pohjatyöhön

Sorvali kertoo, että sarjan hahmot syntyvät siitä, mikä taiteilijaa itseään naurattaa. Esimerkiksi näyttelijädiiva Tellervo von Appelgrenin ura ja ulkonäkö on velkaa Kyllikki Forssellille, mutta loppu on Sorvalin "räjähtäneen mielikuvituksen" tuotetta. Tärkeä kumppani hahmojen ja tilanteiden kehittämisessä on kuitenkin käsikirjoittajapari John Lundsten.

- On mahtavaa, että vastassa on ihminen, jolla on ihana huumorintaju ja jonka kanssa voi pallotella ajatuksia. Me teemme vielä paljon työtä yhdessä.

Suuri osa Miitta-täti -jaksoista perustuu improvisaatioon. Vaikka repliikkejä ei kirjoiteta valmiiksi, pohditaan hahmoja, tilanteita ja niiden menemisen motiiveja hyvinkin tarkkaan. Sen saavat kokea myös vieraat, jotka voivat päätyä hyvinkin eriskummallisiin tilanteisiin Miitta-tädin terapiasessioissa.

- Jos vaikka Danny tulee vieraaksi, niin pitää miettiä, mikä on hänen historiansa, miten häntä lähestytään, että saa uutta irti. Terapiahan kestää tunnin ja siitä käytetään kymmenen minuuttia. Joskus vieraat heittäytyvät niin upeasti, että tuntuu kauhealta heittää helmiä hukkaan, materiaalia olisi paljon enempäänkin.

Tällä tuotantokaudella vieraiden houkuttelu on ollut entistä työläämpää, kun ihmiset tietävät, että vastaan voi tulla melkein mitä vaan.

- Tämä on onneksi tuottajien murheenaihe enemmän. Osa sanoo, että sarja on ihana, mutta mä vaan en ole mikään heittäytyjä. Itse sanon vierailleni, että tulkaa omana itsenänne, älkää luulko, että teidän pitä olla hassuja, ja että minä en nolaa teitä. Toiset ottavat jonkun roolin ja sekin on luvallista.