Villiturkis ei kiinnosta markkinoita

Luonnosta pyydetyt villiturkikset eivät kiinnosta turkismarkkinoita. Pelkästään Uudellamaalla pyydetään riistanhoidon nimissä lähes 15 000 turkiseläintä vuosittain, mutta niiden nahoista vain arviolta muutama prosentti muokataan turkiksiksi.

Kotimaa
Tarhattu turkis ja villiturkis vierekkäin.
Oikealla oleva villin punaketun turkki on paljon pienempi ja karkeakarvaisempi kuin vasemmalla oleva tarhaketun turkki.YLE

Helsinkiläisessä turkisateljee Leena Kannusmäessä luotetaan tarhattuun turkikseen. Villiturkiksia ei ole suurempia eriä saatavilla, ja suoraan metsästäjiltä ostetut yksittäiskappaleet ovat jääneet hyllyn koristeeksi. Laatuturkkiin kelpaa vain tarhaturkis, sillä nahat ovat kooltaan suurempia ja laadultaan tasaisempia.

- Villin supikoiran turkin pohjavillakin on sellainen tumppuinen, se on työstettävyydeltään hankala irrottaa paloja toisistaan. Jalostettu tarhaturkis on puhdas, vaikka siinä on pohjavilla ja peitinkarva niin ne erottuvat hyvin. Se on työstettävyydeltään parempi ja ulkonäöllisesti pöyhkeä ja valitettavasti paljon kauniimpi kuin villiturkis, sanoo turkkuri Leena Kannusmäki.

Turkistuottajien huutokaupoissa kaupataan miljoonia nahkoja vuodessa, mutta luonnosta pyydettyjä villiturkiksia liikkuu vain pieniä eriä satunnaisesti. Tällä hetkellä tarhattujen nahkojen hinnat ovat ylhäällä, mikä saattaisi lisätä villiturkisten kysyntää. Toistaiseksi se ei kuitenkaan näy tilastoissa.

Pyytäjälle ei jää vaivanpalkkaa

Pyytäjälle jäävä hinta raakanahasta on vaatimaton. Pyynnin ja nahkomisen jälkeen esimerkiksi minkistä saa vitosen ja ketusta kympin. Parhaan hinnan saa supikoirasta, jonka laadukkaasta nahasta voi saada 20 euroa. Hinta tosin yleensä jää alhaisemmaksi nahan vikojen takia. Tarhatun supikoiran raakanahasta maksetaan samaan aikaan 70 euroa.

Suomen riistakeskuksen Uudenmaan aluetoimiston vs. riistapäällikkö Visa Eronen korostaa, että pienpetojen pyynnissä turkis tai niistä saatava raha ei ole kiihoke, joka pyytäjiä poluille vie.

- Riista- ja luonnonhoito ja luonnonsuojelukin suoranaisesti, se sinne pyyntipoluille vie useimmat. Jos niistä nahoista saisi kohtuullisen korvauksen työlle, niin kyllä ne varmaankin jatkojalostettaisiin. Nyt se jakeluketju katkeaa siinä kohtaa.

Pelkästään Uudellamaalla metsästetään esimerkiksi supikoiria noin 10 000 vuosittain. Lisäksi muutamia tuhansia turkiseläimiä kellistyy muun muassa minkkejä, kettuja ja näätiä pyydettäessä. Nahoista päätyy muokattaviksi vain arviolta muutama prosentti, nekin pääasiassa metsästäjien omaan käyttöön.

- Mitkä jäävät kokonaan hyödyntämättä, eli eivät mene metsästäjien omaan käyttöön tai teollisuudelle, menevät sekajätteeseen tai tunkiolle. Sääli sinällään, mutta tällä hetkellä markkinatalous johtaa siihen, että ei se ole mielekästä niitä käsitellä suurissa määrin, sanoo Eronen

Turkismetsästäjillä brändäyksen paikka

Kymmeniä vuosia turkiksia käsitellyt turkkuri Leena Kannusmäki tietää, että materiaalina turkis lämmin ja kestävä. Hänen käsiensä kautta on kulkenut esimerkiksi 1980-luvulla valmistettuja pukineita, joiden ajantasaistamiseksi ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin muuttaa leikkausta hieman nykyaikaisemmaksi.

Pitkäksi turkiksi asti villiturkiksia ei käytännössä tänä päivänä löydy, eikä niille asiakkaiden puolesta ole kysyntääkään.

- Laatu ratkaisee ja se, että jos vaikka turkinkin tekee niin esimerkiksi näädän nahkoja pitäisi olla 70-100. Niistä saisi sitten valikoitua asiallisen pukineen, ettei siitä tule kovin kirjava, sanoo Leena Kannusmäki.

Luomuruoka on muotia, mutta villiturkiksesta eivät innostu sen enempää asiakkaat kuin markkinatkaan. Suomen pienpetokanta harvenee joka tapauksessa riistanhoidon nimissä sadoilla tuhansilla turkiseläimillä vuosittain, joten materiaalia olisi runsaasti saatavilla.

Turkismetsästäjillä olisikin brändäyksen paikka, toteaa vs. riistapäällikkö Visa Eronen.

- Se on kuitenkin hyvä raaka-aine ja varmaan moni sellainenkin ihminen, joka ei nyt turkiksia osta, saattaisi sellaisen ostaakin jos voisi luottaa siihen, että minkkiturkki jonka juhliin laittaa päälle on pyydetty vaikkapa linnustonsuojelualueelta.

Lähteet: YLE Helsinki / Tero Ylioja