Titanic vei siirtolaisten unelmat hyiseen hautaan

Historian tunnetuin haaksirikko, Titanicin uppoaminen huhtikuussa 1912, riisti myös kymmenien suomalaissiirtolaisten hengen. Titanicin varjoon on jäänyt vielä useamman suomalaishengen vaatinut Empress of Irelandin uppoaminen vain pari vuotta myöhemmin. Siirtolaisuusinstituutin johtaja Ismo Söderling pitääkin Titanicin sinällään traagista onnettomuutta valtaosin amerikkalaisena myyttinä.

kulttuuri
Yksityiskohta Titanic-julisteesta Siirtolaisuusinstituutissa.
Yksityiskohta Titanic-julisteesta Siirtolaisuusinstituutissa.

Kaapelilaiva MacKay Bennetin miehistö nosti hyisestä Atlantista nuoren naisen ruumiin Titanicin kahdeksantena uhrina. Tuo järjestysnumero sekä kuolinpäivä olivat pitkään ainoat tiedot, jotka hänen hautakivessään olivat Fairview Lawn Cemetery -hautausmaalla Kanadan Halifaxissa.

Hänen vaatteisiinsa oli kirjailtu nimikirjaimet WH, ja kankaiden kätköön oli ommeltu 150 Suomen markkaa. Silti neidon henkilöllisyys varmistui lopullisesti vasta 1990-luvulla, jolloin myös hautakivi sai ministeritason hautajaisissa nimen, muutamien muiden vasta tunnistettujen uhrien tavoin.

Wendla Maria Heininen. 23-vuotias torpparintytär Laitilan Kolisevan kylästä, joka oli paiskinut lujasti töitä toteuttaakseen unelmansa paremmasta elämästä valtameren takana.

– Yleensä oli sellainen nyrkkisääntö, että matkalipun hinta oli työmiehen vuoden palkka, riippuen siitä, menikö töihin New Yorkiin itärannikolle, vai pitikö matkata vielä toiselle rannikolle. Wendla tuntui hyvin systemaattisesti keränneen rahaa piikomalla useissa eri taloissa Laitilan seudulla ja lähikunnissa. Paljon muuta ei tiedetä, sillä sukulaisia ei ole juuri löytynyt. Wendla oli ilmeisesti aika yksinäinen loppujen lopuksi, ei häntä kukaan kaivannut sen enempää, pohtii Siirtolaisuusinstituutin johtaja Ismo Söderling.

Aikoinaan, kesäkuussa 1888 Wendla kuitenkin syntyi suurperheeseen, sen kahdeksantena lapsena. Siirtolaisuusinstituutin sukututkija Elisabeth Uschanovin tietojen mukaan Wendlan sukua elelee edelleen Laitilan seudulla.

Sukulaiset saivat korvausta tyttärensä kuolemasta 50 puntaa. Se oli yleinen korvaustaksa Titanicin uhrien omaisille.

Suurin odotuksin surman suuhun

Uppoamattomaksi kutsutun RMS Titanicin uhreja muistetaan eri puolilla maailmaa, kun sen haverista tulee ensi viikonvaihteessa kuluneeksi sata vuotta.

Törmäys jäävuoreen peilityynellä Pohjois-Atlantilla katkaisi aikansa ylellisimmän aluksen neitsytmatkan vaatien noin 1 500 ihmisen hengen.

Suomalaisia laivassa oli 63, heistä 20 pelastui. Turma vaati 43 suomalaisen hengen.

Monet suomalaismatkustajat olivat matkalla uuteen elämään, uudelle mantereelle. Aniharvat olivat äveriäämpiä turisteja, jotka matkustivat höyryjätillä vain tutustuakseen New Yorkin nähtävyyksiin.

– Aika vähän oli ns. toisen luokan matkustajia, ensimmäisessä luokassa ei matkustanut tietojemme mukaan yksikään suomalainen. Pääosa oli kolmannessa luokassa, paljolti Pohjanmaalta lähteneitä metsureita tai piikoja. Monet lähtivät Hangosta, siellä oli siirtolaishotelli – talo lienee pystyssä edelleenkin – ja sieltä oli reitti Englannin Hulliin, mistä matkattiin Liverpooliin tai Southamptoniin, kertoo Ismo Söderling.

Päätyminen Titanicin kaltaiseen loisteliaaseen valtamerikyntäjään oli monille sattuman kauppaa; laivayhtiö oli vaihtanut siirtolaisten lippuja Titaniciin korvatakseen laivarikkojen takia katkenneita vaihtoyhteyksiä.

Voi vain kuvitella matkalaisten tuntoja ja odotuksia, kun liki 270 metriä pitkä jättiläinen lähti matkalleen Southamptonista puoliltapäivin 10. huhtikuuta väkijoukkojen hurratessa, paperisilpun lentäessä ja Pelastusarmeijan soittokunnan soittaessa satamalaiturilla.

– Kyllähän Suomeen saapuneista kirjeistä tiedetään, että ihmisten odotukset ovat olleet todella suuria, monellakin tasolla. Paitsi että pääsi hienoon laivaan, liittyy tähän myös tragediaa siten, että monilla oli puolisot odottamassa Amerikan puolella. Näin oli odotusta perheen yhdistymisestä, kuten tunnetulla Panulan perheellä, jonka äiti ja viisi poikaa kuoli isän odottaessa Amerikassa.

Puhki kaluttu amerikkalainen myytti

Koskettavat kohtalot, tuhannet tarinat, legendat, salaliittoteoriat ja jopa yliluonnolliset selitykset uppoamiselle ovat tehneet Titanicista myyttisen laivan. Vuosisadan ajan Titanic on seilannut ainoaa matkaansa loputtomiin niin lehdissä, kirjoissa, elokuvissa kuin musiikissakin.

Siirtolaisuusinstituutin johtaja Ismo Söderlingin mukaan aikakausi oli oikea amerikkalaisen myytin syntymiselle.

Talous oli nousussa ja tunnelmat optimistisia vielä pari vuotta ennen Ensimmäisen maailmansodan puhkeamista.

– Elettiin vielä rauhan aikaa, ihmiset halusivat huvitella ja irrottautua arjesta. Sen takia Titanicin mukana oli paljon amerikkalaista raha-aatelistoa. Onnettomuusyössä tapahtui paljon sellaista, mikä kirvoitti lehtimiehet riepottelemaan tätä porukkaa ylös ja alas. Kyllä Titanic on puhki kaluttu, se kaluttiin jo heti tapahtuman jälkeen. Yhdysvaltalainen oikeus- ja kongressikäytäntö kuulusteluineen hoiti sen kyllä perin pohjin. Kun tätä uutisoitiin ja tutkittiin paljon, niin siitä ehkä se myyttisyys on tullut, toteaa Söderling kuivasti.

Osaltaan myyttisyyttä varmasti piti yllä se, että hylky löydettiin vasta 73 vuotta uppoamisen jälkeen, vuonna 1985.

Unohdettu onnettomuus Titanicin varjossa

Vaikka Titanic on varmasti historian kuuluisin meriturma, ei se ole pahin suomalaisia ulkomailla kohdannut matkustajalaivaonnettomuus.

Vain pari vuotta myöhemmin, toukokuun 1914 lopussa yli 70 suomalaista menehtyi, kun RMS Empress of Ireland upposi Saint Lawrence -joella Kanadassa. Kaikkiaan turmassa kuoli hieman yli tuhat ihmistä. Suomalaisista pelastui noin 20 henkeä.

Sumun keskeltä esiin työntynyt norjalaisen hiililaiva Storstadin keula repi aluksen tyyrpuurin puoleisen kyljen, ja Liverpooliin matkalla ollut laiva upposi vain 14 minuutissa törmäyksen jälkeen.

– Jälleen kerran suomalaiset matkustivat kolmannessa luokassa, ja laivan henkilökunta laittoi kolmannen luokan portit kiinni. Pelkona oli, että laiva uppoaisi vieläkin nopeammin, ehkä näin olisi ollutkin. Suomalaiset jäivät sinne loukkuun. Laiva meni todella varttitunnissa pohjaan, ja jälki oli karmeaa suomalaisittain, toteaa Söderling.

Onnettomuuden tuhoisuutta lisäsi valitettava väärinkäsitys.

– Empress of Irelandin kapteeni yritti viestittää norjalaisille, että työntäkää meidät rantaan. Vaikka Lawrence-joki on 40 kilometriä leveä siltä kohtaa, laivat olivat aika lähellä rantaa. Norjalaiset käsittivät kuitenkin pyynnön väärin ja peruuttivat. He lähtivät pois, ja heitä syytettiinkin jälkeenpäin, etteivät jääneet edes auttamaan. Norjalaislaivakin oli kyllä vaurioitunut, ja kapteenilla huoli omastakin laivastaan, vaikka se ei matkustaja-alus ollutkaan.

Järisyttävimpänä erona Titaniciin Ismo Söderling pitää kuitenkin Empress of Irelandin miehistön toimintaa. Titanicilla oli muutama tunti aikaa tehdä päätöksiä, ja pelastustöissä naiset ja lapset olivat etusijalla ainakin alkuvaiheessa. Kanadalaisaluksella pelastustyöt olivat täyttä kaaosta ja pelastuneista puolet miehistön jäseniä.

Suomalaisen siirtolaisuuden historiassa Empress of Ireland on siis uhrien määrällä ajateltuna kaksin verroin katkerampi luku, mutta harvaa lienee edes kuullut laivan nimeä.

Turussa päätoimipaikkaansa pitävän Siirtolaisuusinstituutin johtaja Ismo Söderling keksii turman tuntemattomuudelle kaksi syytä.

– Titanic on tehty niin myyttiseksi, median ylivalta on niin kova. Siellä on ollut niin paljon enemmän proosaa mistä tehdä kirjoja ja elokuvia. Toinen on se, että vaikka Empress of Ireland upposi rauhan aikana, niin Euroopassa Ensimmäinen maailmansota oli jo niin lähellä, että ihmisten huomio oli jo kiinnittynyt vähän suurempiin asioihin. Tämä ei enää lehdistössä lyönyt läpi samalla tavalla. Vaikka onnettomuudessa kuoli kuuluisia ihmisiä, siellä ei mennyt ihan ykkösluokan julkkiksia, talouselämän edustajia kuten Titanicilla, vaan kuuluisia tiedemiehiä ja tutkimusmatkailijoita. Heillä oli jonkun verran nimeä, mutta ei niin myyvää nimeä kuin Titanicissa matkustaneilla.

Lähteet: Yle Turku