Haetko töitä? Rekrytointi siirtyy sosiaaliseen mediaan

Työntekijöitä etsitään yhä enemmän sosiaalisen median kautta. Ammatti-ihmisten LinkedIn on ollut olemassa jo pitkään, mutta myös Facebookissa jaetaan yhä enemmän ura- ja koulutustietoja. Samalla verkkoon on syntynyt palveluja, joiden avulla vaikutusvaltaasi sosiaalisessa mediassa voidaan arvioida.

Kotimaa
Asiakas TE-toimistossa
Sari Törmikoski / Yle

(Yle Uutisten Suora linja käsitteli aihetta lähetyksessään 22.3. Linkki lähetykseen on yläpuolella)

Marika Pöyri on kokenut verkkorekrytoinnin molemmat puolet. Koulutukseltaan hän on äidinkielen opettaja, joka sai oman verkkonäkyvyytensä perusteella työpaikan rekrytointiyrityksestä.

Hän vastaa nyt yrityksen näkyvyydestä sosiaalisessa mediassa.

"CV katoaa, Facebook riittää työnäkyvyyteen"

LinkedIniä Pöyri pitää elitistisenä palveluna, josta löytyy korkeasti koulutettuja ja ylempiä toimihenkilöitä. Sivuston käyttö ei ole kaikille ajan väärti. Hän on ohjannut työnantajiakin suuntaamaan katseensa Facebookiin.

- Massojen määrä on ylivoimainen siellä. Koko ajan sekin palvelu kehittyy siihen suuntaan, että rekrytointi tulee sen kautta helpommaksi, rekrytointiyritys Talent Centerin tuotepäällikkönä työskentelevä Pöyri kertoo.

Perinteinen ansioluettelo tulee hänen mielestä katoamaan, ja tilalle tulee esimerkiksi verkko-CV. Videoiden ja kuvien avulla työnhakija voi esitellä osaamistaan monipuolisemmin.

- Kannattaa suunnitella, millaisen kuvan itsestään haluaa antaa. Jos verkossa on materiaalia harrastuksista tai töistä, ne kannattaa laittaa yhteen paikkaan.

Verkkoprofiilista työnantaja voi muun muassa nähdä hakijan verkostot, jotka ovat tärkeitä erityisesti viestinnän ja markkinoinnin aloilla.

- Työnantajahan tavallaan ostaa työntekijän verkostot, kun se niin sanotusti "ostaa työntekijän" eli palkkaa hänet.

Verkkokommentoijat suhtautuvat Facebookin käyttöön työnhaussa vielä hieman skeptisesti.

- Facebook-profiilit ovat täynnä kaikenlaista työn kannalta epäolennaista. Siellä kirjataan mitä ruokaa tuli syötyä tai lähetetään "hyviä" vitsejä. Toivon todella, etteivät työnantajat ala tällaisia asioita selailla, toteaa nimimerkki F. Eddie Suoran linjan keskustelussa.

Verkkoon siirrytään, kun nuoret valtaavat rekrytoinnin

Pöyrin mukaan verkosta kalastellaan erityisesti asiantuntijoita. Hän kuitenkin uskoo, että suurin osa työnantajista siirtää rekrytointinsa verkkoon myös tavallisten tekijöiden kohdalla.

- Kun teollisuudella on työntekijäpulaa, niin ei enää riitä että laitetaan ilmoituksia MOL:n sivuille tai Hesariin.

Suurin syy siihen, että työntekijöiden haku ei ole vielä siirtynyt laajamittaisesti verkkoon, johtuu suurten yritysten henkilöstöpäälliköiden iästä.

Pöyrin mukaan uutta välinettä vähätellään. Hän arvelee, että omaan työtapaansa tottuneet henkilöstöpäälliköt pelkäävät "yrityksen kasvoina" esiintymistä verkossa.

- Kun pitäisi mennä omalla nimellään ja kuvallaan verkkoon ja alkaa keskustelemaan potentiaalisten henkilöiden kanssa. Onhan se pelottavaa, kun aiemmin ei ole tarvinnut laittaa verkkosivuille edes omaa kuvaansa.

Yksityisyyden säilyttäminen huolettaa

Monet haluavat säilyttää verkossa yksityisyytensä. Esimerkiksi nimimerkki Järjestöaktiivi toteaa, että hän haluaa liikkua verkossa mahdollisimman anonyymina.

- Liikun verkossa mahdollisimman anonyyminä, eikä minusta ole olemassa paljoa tietoa, etenkään kielteistä ei lainkaan. Pari uutista voittamistani kilpailuista tai lehtikirjoituksiani tietysti löytyy, mutta koska ne ovat korrekteja ja asiallisia, ei niistä voi haittaa olla.

- Haluan pitää yksityishenkilöni ja työroolini erillään, toteaa puolestaan Jukka Tamminen Suoran linjan sivuilla.

- Tietenkin se millainen henkilö olen työyhteisössä saa ja pitääkin näkyä. Muuten olen sitä mieltä, että työntekijänä ammattitaitoni, ryhmätyökykyni ja työpanokseni on ne asiat joiden perusteella minua tulee arvioida ja palkita. Tähän taas ei kuulu mitenkään se kuuntelenko vapaa-ajalla rokkia, jatsia vai oopperaa jne.

Googlettamisen kieltää laki, jota ei voida valvoa

Tämän hetkinen lainsäädäntö kieltää työnhakijan tietojen kalastelun verkosta. Sekä nettikeskustelijat että Pöyri pitävät lakia kummallisena, sillä sitä on hankala valvoa.

- Tämä laki on kyllä aivan arkijärjen vastainen. Kuka tahansa ykistyishenkilö voi hakea netistä tietoa kenestä tahansa muusta kuinka paljon ikinä jaksaa. Miksi yritys ei saisi käyttää samaa, kaikille muutenkin julkista tietoa? kommentoi nimimerkki Kuka vaan voi hakea.

Pöyrin mukaan googlettamista tapahtuu, vaikka se onkin kiellettyä. Työnhakijan näkyvyyden perään kysellään alasta riippuen. Joillain aloilla tiedon puute herättää kuitenkin jopa kummastusta.

- Jos potentiaalisesta työnhakijasta ei löydy tietoa verkosta, herättää se tietynlaisia kysymyksiä ja epäilyksiä. Missä tämä henkilö on viimeiset vuotensa viettänyt? Onko hänellä jotain salattavaa?

- Olen kuullut monen työnantajan suusta, erityisesti media-alalla ja missä tehdään julkista työtä, että tällaista henkilöä, jolla ei ole verkkohistoriaa, ei meille palkata.

Yksityiselämään tunkeutuminen moraalitonta

Toisaalta pari päivää sitten uutistoimisto AP kertoi, että Yhdysvalloissa työntekijöitä on pyydetty avaamaan haastattelussa Facebook-tilinsä ja kertomaan salasanansakin.

Tällaista Pöyri pitää moraalittomana ja korostaa, että Facebook-tietojen käytön pitää perustua vapaaehtoisuuteen.

- Ei edistä hyvän työnantajan mainetta, jos haluaa tunkeutua toisen yksityiselämään. Tuo on vähän sama kuin menisi naisena työhaastatteluun, ja kysyttäisiin: "Koska sä aiot niitä lapsia tehdä?"

Lähteet: Yle Suora linja / Niko Vartiainen