Käpylehmästä Angry Birdsiin - lelutkin ovat designia

Minnarit, Hakka, neppikset. Moni tuttu lelu on suomalaista designia. Lelumuseo Hevosenkenkä Espoossa esittelee suomalaista leikkikalumuotoilua1800-luvun lopulta nykypäivään. Tänä viikonloppuna museossa voi tuunata huippuneppiksen.

leikkikalut
Lelut eivät ole aina muotoilijoiden kehittämiä. Esimerkiksi Plaston leluja suunnitteli yrityksen laivansuunnitteluinsinööri. Kuvassa 70-luvun Plasto-lelu "Kurkku kuumaasta".Museokuva

Lelumuseo Hevosenkengän lattia koristaa latu. Se on museonjohtaja Sari Malilan ja museota ylläpitävän teatteri Hevosenkengän johtajan Kirsi Sirenin ratkaisu yhtälöön, jonka osasia ovat vitriineihin asetellut lelut ja toimintaa kaipaavat asiakkaat, lapset.

- Tätä voi kiertää missä järjestyksessä vain suomalaisella keksinnöllä eli minisuksilla. Vitriinien kohdalla on myös tehtäviä lapsille, Siren sanoo.

Kuten minnarit, myös muutkin näyttelyn lelut ovat aitoa suomalaista designia – osa mummojen ja pappojen suunnittelemaa, osa nimekkäiden muotoilijoiden tuotantoa. Sisääntulon luona huomio kiinnittyy ensimmäisenä isoon Angry birds –päähän.

- Angry Birds on todella hyvä esimerkki pelin tai tarinan tuotteistamisesta leluksi, eikä sitä voinut missään nimessä jättää näyttelystä pois, Malila sanoo.

Tee se itse –designin helmet löytyvät asiakkaan kodeista

Kotikutoisesta designista parhaimmillaan on hienosti säilynyt iso, puinen kuorma-auto, jonka ovea koristaa nimi Rauno Hotti Oy.

- Rauno Hotti lahjoitti sen itse meille. Hän on ollut ilmeisen huolellinen lapsi, koska se on säilynyt todella hyvin, Sari Malila kertoo.

Vitriineihin on päätynyt myös arkkitehtuurikoulu Arkin lasten itse tekemiä leluja. Robotit, lentokoneet ja tennispallopäinen hahmo saavat suupielen ylöspäin.

- Ne ovat kyllä hellyttävimpiä kaikista, minulle näistä tulee mieleen kaikki lapsiltani saamat äitienpäivä- ja joululahjat, Siren sanoo.

Kehittävästä puulelusta tuli vaarallinen

Kun Sirenin omat lapset olivat pieniä, innostui hänkin hetkeksi ideologiasta, jonka mukaan liian valmiit lelut kahlitsevat lapsen mielikuvitusta. Leluttoman, köyhän maalaislapsen puulehmäleikit nähtiinkin yhtäkkiä fantastisina.

- Lelut muuttuivat simppeleiksi, maalaamattomiksi puupalikoiksi. Mutta minun lapseni eivät kyllä vahingossakaan koskeneet niihin, vaan valmiiksi laitettuihin, kauniisiin, houkutteleviin leluihin, Siren nauraa.

Puuleluja on vitriinillinen näyttelyssäkin. Kaj Franckin suunnittelemia puunukkeja ei enää valmisteta, mutta esimerkiksi Juho Jussila kehittelee erilaisia puuleluja edelleen.

Toisin on käynyt Aarikalle, jonka oli pakko lopettaa puulelujen valmistus. Unholaan jäi muun muassa Jorma Vennon Pujo, jonka avulla lapsi sai opetella ompelemista.

- 80-luvun lopulla lelujen turvallisuusmääräysviidakko laajeni. Pujon naru katsottiin liian pitkäksi, lapsi olisi voinut esimerkiksi kuristua siihen, Malila selittää.

- Silti luemme viikoittain leluista, joita vedetään pois hyllyiltä vaarallisten kemikaalien takia, Siren ihmettelee.

Neppisskaboja ja museoteatteria

Näyttelyssä on muutama lelu, joilla pääsee tositoimiin. Neppiksillä eli muovisilla, pienillä kilpa-autoilla kisattiin aikoinaan kerrostalopihojen hiekkalaatikoihin tennarinpohjilla vedetyillä radoilla. Myös näyttelyssä on hiekkalaatikko, missä pääsee kokeilemaan kellejä ja puolikellejä.

- Neppis saattaa olla suomalainen keksintö, ihan varmoja emme ole, selvitämme vielä asiaa. Mäntsäläläinen Hot-Toys valmistaa joka tapauksessa sekä niitä että muovisia mäkihyppääjiä edelleen. Tänä viikonloppuna voi aikuinenkin tulla verestämään neppiksen tuunaustaitojaan Fantasia-työpajaamme, Malila kertoo.

Kun Teatteri Hevosenkenkä 2010 otti entisen Suomen lelumuseon hoiviinsa Lasten Päivän Säätiöltä, oli selvää, että museoon tulee entistä enemmän esittävää taidetta, kertoo teatterin johtaja Kirsi Siren.

- Hiekkalaatikon päälle voi vetää kannen, jolloin tästä tulee pieni stage. Lapset saavat seurata esityksiä Eero Aarnion suunnittelemien ihanien eläinistuimien päältä ja vanhemmat voivat sillä aikaa loikoilla sohvalla.

Lähteet: Yle Helsinki