Kitara on uniikki kuin sormenjälki

Brasilialainen ruusupuu soi kitarassa kauniisti, näyttää upealta ja on kätevää työstää. Valitettavasti se on myös uhanalainen puulaji, jonka käyttäminen ja myyminen on tarkasti säädeltyä. Yrittäjän lupaviidakko onkin tiheä, muttei läpipääsemätön.

kitara
Ari-Jukka Luomaranta ja kitara.
Soitinrakentaja Ari-Jukka Luomaranta ja ruusupuuviilusta tehty kitara.Yle / Ismo Vähäsarja

Japani, Norja, Tasmania, Texas, Montréal, Zürich, Joensuu…Kokkolalaisen soitinrakentajamestari Ari-Jukka Luomarannan käsityönä valmistamista kitaroista ylivoimaisesti suurin osa myydään muualle kuin Suomeen.

Kansainvälisyydessä on myös haasteensa, sillä Luomarannan AJL-Guitars -tuotemerkillä myymät jazzkitarat valmistetaan osittain uhanalaisista materiaaleista, kuten eebenpuusta ja brasilialaisesta ruusupuusta.

Brasilialainen ruusupuu ( Dalbergia Nigra) on kitaranrakentajien perinteinen suosikkimateriaali sen ulkomuodon ja soinnin ansiosta. Ruusupuuta käytetään soittimen pohjan ja sivujen valmistamiseen sekä otelaudoissa ja tallapuuna.

- Pohjassa ja sivuissa käytettynä ruusupuu antaa kitaralle kaikkein kauneimman soinnin. Joissain tilanteissa voidaan käyttää muitakin puulajeja, mutta soittajille on kehittynyt normi siitä, miltä hyvä akustinen kitara kuulostaa. Ruusupuu soi parhaiten ja kyllä ostajien mieltymykset minuakin ohjaavat. En käyttäisi ruusupuuta, jos sitä ei kukaan haluaisi, kertoo soitinrakentaja Ari-Jukka Luomaranta.

Säädökset määräävät

Soitinvalmistuksessa käytettäviä puulajeja säätelee muun muassa Villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus CITES. Sopimuksen mukaan vain ennen vuotta 1991 kaadetulla ruusupuulla saa enää käydä kauppaa.

CITES-lainsäädäntöä valvoo Suomessa Ympäristökeskus, jolta soitinrakentajat joutuvat anomaan jokaista myymäänsä instrumenttia varten erillisen, sata euroa maksavan myyntiluvan. Lupa-anomukseen on liitettävä muun muassa kuvat myytävästä instrumentista.

- Ruusupuu on hyvin erikoisen näköistä, joten se on kuin sormenjälki. Kahta samanlaista kuviota ei ole, soitinrakentajamestari Ari-Jukka Luomaranta luonnehtii.

Ympäristökeskus vaatii saada tietoonsa myös tarkat kuitit materiaalien alkuperästä. Luomaranta on jäljittänyt oman ruusupuueränsä 1970-luvun alkuun saakka.

- On se vähintään 40-vuotiasta. Puuta sanottiin silloin palisanteriksi. Keittiön kaapeissa oli palisanteriovia ja Eduskuntatalon istuntosalin kalustokin on kokonaisuudessaan päällystetty brasilialaisella ruusupuulla, Luomaranta kertoo.

Myös ostajalla on vastuunsa

Harvinaiset raaka-aineet teettävät lisätyötä myös kitaran omistajalle, joka voi tarvittaessa joutua maasta toiseen siirtyessään todistamaan tulliviranomaisille soittimensa laillisuuden.

- Soittaja reissaa ympäri maailman soittimensa kanssa ja ylittää valtioiden rajoja jopa monta kertaa viikossa. Lupakäytäntö ei kuitenkaan saisi hankaloittaa muusikon elämää, Luomaranta toteaa.

Instrumenteille onkin nykyään olemassa CITES-passi, joka seuraa instrumentin mukana koko ajan. Se ja kauppakirja yhdessä todistavat kitaran soittajan lailliseksi omaisuudeksi.

Maailman kuuluisin kitaranvalmistaja Gibson Guitar Corporation on ollut viime vuosina vaikeuksissa juuri käyttämänsä puumateriaalin takia. USA:n viranomaiset ovat takavarikoineet Gibsonin raaka-aineita, koska yhtiön väitetään salakuljettaneen uhanalaista puuta muun muassa Madagaskarista ja Etelä-Amerikasta.

Gibsonin ongelmat heijastuvat myös suomalaisen soitinrakentajan arkeen.

- Yrittäjänä on kiusallista, että Gibson-jupakan takia liikkuu huhuja, jonka mukaan tullissa on takavarikoitu ja tuhottu kitaroita, joiden alkuperää ei ole voitu todistaa. Olen valmistanut yli 300 kitaraa brasilialaisesta ruusupuusta ja lähettänyt ne asiakkaille ympäri maailmaa. Yhtään kitaraa ei ole takavarikoitu eikä ongelmia ole ollut rajojen ylityksen kanssa, kun luvat ovat kunnossa, soitinrakentajamestari Ari-Jukka Luomaranta kertoo.

Lähteet: Yle Keski-Pohjanmaa / Ismo Vähäsarja