Sotaorvot toiveikkaana omasta tunnuksesta

Suomen sotaorvot saattavat vihdoin saada kauan kaipaamansa tunnuksen. Kaatuneitten omaisten liiton toiminnanjohtaja Leena Mankkinen uskoo, että päätös tunnuksesta saadaan tänä vuonna.

Kotimaa
Eeva Yliniemi (vas.) ja Helena Lehtonen Lapin Sotaorvot ry:stä.Yle / Tanja Männistö

Sotaorpo-yhdistykset ympäri maata ovat kahden vuoden ajan keränneet tietoja sotaorvoista ja rekisteriin on kertynyt liki 16 000 todennettua sotaorpoa. Mankkisen mukaan yhdistyksissä tehty suuri työ on vihdoin kantamassa hedelmää.

- Kyllä meille on tätä luvattu niin monelta suunnalta viimeisen kahden vuoden aikana. Kyllä sitten menee usko ja luotto ihan kokonaan poliittisiin päättäjiin, jos ei tätä asiaa saada ratkaistua, Mankkinen sanoo.

Mankkisen mukaan tunnuksella on suuri merkitys sotaorvoille.

- Se on valtavan merkityksellinen asia. Täällä toimistollakin on käynyt sellaisia sotaorpoja, jotka itkua tiristäen ovat sanoneet, että tämän he haluavat tehdä, kun ovat joutuneet 60-70 vuotta vaikenemaan tästä asiasta.

Sotaorpouteen liittyy monella kipeitä asioita.

- Nämä ihmiset tuntevat, että heitä on syrjitty ja heidän asioitaan on pidetty pimennossa. Tämä on heille tavallaan henkinen tunnustus, Mankkinen sanoo.

Tunnuksen myötä sotaorvoille voitaisiin myös myöntää asuinkunnissaan pieniä etuja kuten ilmainen pysäköinti. Sotaorvot voisivat tulevaisuudessa saada myös esimerkiksi kuntoutustukea veteraanien tapaan.

Eläkkeet pelastivat kodin

Lapissa sotaorvot ovat järjestäytyneet yhdistykseksi 10 vuotta sitten. Yhdistykseen kuuluu noin 500 jäsentä ja he ovat iältään 70-90 vuoden väliltä.

Yhdistyksessä toimivat muun muassa rovaniemeläiset Eeva Yliniemi ja Helena Lehtonen. Helena Lehtonen oli 3,5-vuotias, kun hänen isänsä kaatui vuonna 1944.

- Meitä jäi kolme lasta ja äiti oli 23-vuotias jäätyään leskeksi, Lehtonen kertoo.

Evakkoreissun jälkeen perhe rakensi kodin jälleenrakennuslainalla. Yllättäen kunta vaati maksamaan lainan välittömästi takaisin. Tuolloin avuksi tulivat sotaorvoiksi jääneiden lasten eläkkeet.

- Äiti sanoi, että oli Jumalan siunaus, että oli taannehtivasti maksettu sotaorvoille eläkettä. Hän sai niillä maksettua talon, Lehtonen muistelee.

Eeva Yliniemi ei ollut vielä syntynyt, kun hänen isänsä kaatui.

- Olen syntynyt helmikuussa, kun isä oli kuollut joulukuussa eli neljä kuukautta sen jälkeen. Meitä oli kolme lasta. Äiti oli leskenä seitsemän vuotta ja meni sitten uudelleen naimisiin, Yliniemi kertoo.

Vaikka isä ei ollut läsnä, Yliniemi näki hänestä unta.

- Hän tuli takaisin aina sotilaspuvussa.

Lähteet: Yle Lappi/ Marjukka Talvitie