Santeri villinä rattorin ratissa

Kolmevuotias rattorimies Santeri Kanto on aivan villinä. -Täälä on navigaattori ja kaikki, kiljuu pappansa kanssa Keminmaan traktorinäyttelyssä oleva nuoriherra. Aluksi Santeria harmittaa suuresti se, etteivät melkein talonkokoisen suomalaisvalmisteiden työkoneen pyörät käänny. -Pittää laittaa virrat pääle.

traktorit
Pieni mies ja iso rattori.
Pieni mies ja iso rattori.Yle / Juha Peltoperä

Asiaan saadaan kuitenkin korjaus, kun paikallinen rattorisetä kääntää virrat päälle ja hyrskäyttää turbokoneen käyntiin. Santerin kädet pyörivät villinä ja tottuneesti poika tarttuu joystick-ohjaimeen. Etukuormaajan kourat alkavat nousta ja laskea, ja kun ote tarttuu rattiin, pyörät kääntyilevat kiivasti oikealta vasemmalle. Voi sitä silmien vilkettä ja intoa.

"En tiiä mistä se on tuon perinyt"

Santerin pappa Kalevi Kanto pyörittelee vain päätään ja sanoo, että he ovat Santerin kanssa vakiovieraita työkonenäyttelyissä.

- En tiiä mistä se on tuon hoksannut, mutta kovasti intoa löytyy ja puhetta, tuumailee Kalevi. Papalle jää traktorin ajossa vain apumiehen rooli. Sen verran tuhtia on Santeri-isännän ratin pyörittely. Pappa arvelee, että saattaa pikkumiehestä konemieskin tulla, jos innostus on tuota luokkaa.

Kilpavarustelua on edelleen

Nykyajan huipputraktorit maksavat 70 000 - 100 000 euroa. Tänä päivänä jokaiseen hommaan ei tarvitse ostaa omaa työjuhtaa, sillä myös maataloudessa saa työsuorituksia alihankintana. Nyt jo maatalousyrittäjän työstä eläkkeelle jäänyt Pekka Frantti muistelee, että traktoreiden "kilpavarustelu" ei ole kadonnut mihinkään.

- Itekin olen koneita myynyt ja kyllä se pakkaa olemaan niin, että kun joku hankii uuden, niin naapuri seuraa perässä. Ja saattaa ostaa pikkusen isomman ja vahvemman, Pekka Frantti naurahtaa.

Tekniikka helpottaa työtä

Suomalaisen konevalmistajan traktoreissa, joita tiloille eniten myydään, on turbomoottirin keskiteho 150 hevosvoiman luokkaa, kertoo Valtran Pohjois-Suomen myyntipäällikkö Ilkka Ervasti.

- Sehän on kakskytäkertanen verrattuna meän ensimmäiseen Pikku-Valsuun. Sillä tehtiin kaikki työt, miettii eläkkeellä oleva maanviljelijä Lauri Simonen.

Ruuvarilla käyntiin

Lauri Simonen kertoo, että sen ajan suurin innovaatio oli todella "helppokäyttöinen virta-avain".

- Mie tehin ensimmäisen ajokeikkani 11-vuotiaana ja Valsu lähti käyntiin ruuvimeisselillä. Jo siihen aikaan, kuusikymmentäluvun alkupäivinä, tehtiin paljon yhteistyötä naapuritilojen kanssa. Kaikilla ei ollut traktoria, saati sitten hevosta, ja niinpä meänkin Valsulla korjattiin heinät viiden talon latoihin, herkistelee Lauri.

Ratissa olivat talojen pojat. Isännät keskittyivät oman tilan hoitoon.

Lähteet: Yle Perämeri