Ihanan kamalat hellittelynimet

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kaikki lempinimet eivät kuitenkaan ole aina kauniita. Voiko omaa lastaan kutsua vaikkapa Sonta-Samuliksi? Suvi Turunen pohtii Suunvuorossaan lasten hellittelynimien käyttöä.

Suunvuorot
Vauva syö lusikalla.
Alfonso Romero

Kun olin pieni, minua kutsuttiin Lyyliksi tai vielä lyhyemmin Lypöksi. Nimi tuli mielikuvituskaveristani, Lyyli Hännisestä. Hän taas oli leikeissäni naapurintyttö – tosin ei ihan tavallinen sellainen, koska kuvittelin hänen isäkseen ihailemani Urheiluruudun toimittajan, Hannu-Pekka Hännisen. Lempinimi kulkee mukanani edelleen, mutta vain perhepiirissä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja pienellä lapsella vielä enemmän. Ihan pientä vastasyntynyttä voidaan kutsua vain vauvaksi tai sitten kääröksi, nupuksi tai sinappikoneeksi. Taaperoikäiselle uusia nimiä keksitään sitä mukaa kun uusia taitoja tai luonteenpiirteitä tulee esiin. Kiukku-Iita, Tinttara tai Ränkkä-Riina liittyvät varmasti uhmaikään. Ahmatti, Touhu-Toope ja Riiviö taas kertovat lapsen tavoista.

Usein lasten hellittelynimet eivät kuitenkaan ole helliä, saati kauniita. Olennaista onkin se, miten ja kuka nimitystä käyttää. Omaa lastaan voi kutsua kakkapöksyksi tai sontahousuksi, mutta päiväkodin tädiltä sellaisen kuuleminen ei ole toivottavaa. Simpanssi, Rääpäle ja Möhömahakin kuulostavat solvauksilta muuten kuin perheenjäsenen lausumana.

Hellittelynimet jäävät vähemmälle lapsen kasvaessa: esimerkiksi 13-vuotiasta tuskin kannattaa enää kutsua Sonta-Samuliksi tai Liru-Liisaksi, ainakaan julkisesti. Takkutukka ja raivoapina tosin saattavat sopia lempinimiksi paremmin murrosiässä kuin vaippavaiheessa.

Itse käytän paljon erilaisia hellittely- ja lellittelynimiä, joita syntyy melkein päivittäin. Oli outoa todeta, että loppujen lopuksi käytän lapseni oikeaa etunimeä lähinnä silloin, kun torun häntä tai kutsun häntä luokseni. Tätäkin voi pitää ongelmana.

Uskokaa tai älkää, hellittelynimien käytöstäkin äidit saavat netin keskustelupalstoilla riidan aikaiseksi. Nimiä viljelevien äitien mielestä hellittelynimien puute kertoo hellyyden puutteesta. Lempinimiä vierastavat taas pitävät niitä typeränä lässytyksenä ja oikean nimen käyttämistä kunnioituksena lasta ja hänen identiteettiään kohtaan. Tuskin äitien lepertelystä lapselle kuitenkaan vakavaa traumaa syntyy. Tätä mieltä on ainakin entinen rimppakinttu ja puttipää.

Lähteet: Yle Lahti / Suvi Turunen