Romukullan seassa sulaa vintage-aarteita

Kulta- ja hopeakorujen arvoa ei voi mitata puntarilla, sanovat kultasepät Ylen aamu-tv:n haastattelussa. Romukullasta tarjottava hinta vaihtelee liikaa, eivätkä ostajat tunnista esineiden todellista arvoa.

Kotimaa
Oikealla istuvan Jakke Holvaksen vieraina olivat studiossa kultaseppä Jan Roos sekä kultaseppä ja Bukowskin intendentti Henrik Kihlman.
Jalometallien maailmanmarkkinahinnat ovat huipussaan, joten moni myy perintökorujaan sulatettavaksi. Mutta sulaako samalla kaunis käsityö, kysyi Aamu-tv kahdelta kultasepältä, Jan Roosilta sekä Henrik Kihlmanilta.

Kullan hinta on noussut, mutta kultasepät varoittavat panemasta pataan mitä tahansa.

- Pelkkä nimitys romukulta on mun mielestä aika virheellinen. Auto romutetaan, mutta kultaesineillä on edelleen käyttöfunktio ja historia, kultaseppä Jan Roos sanoo.

Toisaalta kierrätys on perusteltua, koska sulattaminen säästää luonnonvaroja, ja kulta on helposti käytettävissä uudelleen.

Kultaa ostavien liikkeitten tarjoukset vaihtelevat hurjasti: kalleimman ja halvimman tarjouksen välillä on nytkin eroa yli seitsemän euroa per gramma.

Aika syö tai nostaa esineiden arvoa

Suomessa valmistetut hopeaesineiden pajat ja sepät pystytään jäljittämään leimojen perusteella 1300-luvulle asti. Romukultaa ostavat liikkeet eivät tunne tekijöitä tai tyylisuuntia, väittävät Kihlman ja Roos.

- 10 vuotta sitten tätä ei olisi kukaan halunnut käyttää. Nyt tämä on vintage-tavaraa, Roos esittelee 60-luvun hopearannekorua.

Bukowskin intendentti Henrik Kihlman kaivaa povaristaan pienen hopea-astian ja luupin:

- Tämä onkin vanha, venäläinen, ja venäläisin kirjaimin lukee Fabergée, tutkii Kihlman.

Lähteet: YLE Uutiset / Maria Stenroos