Megaluokan flopit uhkaavat 3D:n tulevaisuutta

Elokuvan suurtuotantojen heikot lipputulot voivat johtaa 3D-buumin surkastumiseen. Alaa pitkään seuranut Münchenin elokuvamuseon johtaja Stefan Drössler uskoo buumin tulleen tiensä päähän, vaikka kolmiulotteisen elokuvan historia tarjoaisi hyviä esimerkkejä tekniikan käyttämisestä onnistuneesti.

kulttuuri
Kahdella pukumiehellä on 3D-lasit päässään.
Wolfgang Kumm / EPA

Drössler on tutkinut 3D-elokuvaa jo vuosikausia ennen kuin nykyinen digitaalinen 3D-tekniikka tuli elokuvateattereihin. Hänen mukaansa Avatarin vuonna 2009 aloittama innostus vetelee nyt viimeisiään.

- Uskon, että varsin pian tulemme siihen pisteeseen, jossa 3D-projekteja tehdään yhä vähemmän. Kun katsoo nykyisiä 3D-elokuvia, voi huomata että kyseinen tekniikka ei tuo mitään lisäarvoa niihin elokuviin, joissa sitä käytetään, Drössler sanoo.

Kolmiulotteisen elokuvan historia on tarina aina uudestaan alkavasta aaltomaisesta innostuksesta. Tekniset ongelmat ja kolmiulotteisuuden turha käyttäminen ovat kuitenkin jo muutamassa vuodessa johtaneet siihen, että katsojat ovat palanneet kaksiulotteisen elokuvan pariin.

- Nykyistenkin 3D-elokuvien rinnalla on alusta asti tarjottu kaksiulotteista vaihtoehtoa. Esimerkiksi perheet saattavat valita sen, koska se on halvempi. Herää kysymys siitä, mihin 3D:tä sitten tarvitaan.

3D-kuvat tunnettiin jo sata vuotta sitten

Kolmiulotteisen kuvan periaatteet tunnettiin jo ennen elokuvan keksimistä. Esimerkiksi kolmiulotteiset postikortit ja valokuvat olivat suosittuja 1800-luvun lopulla. Ensimmäiset kolmiulotteiset elokuvat tuotettiin 1930-luvulla, muun muassa elokuvan pioneerien Lumiérèn veljesten toimesta.

Stefan Drössler sanoo, että 3D-elokuvaa on aina tehty ja tullaan aina tekemään. Esimerkiksi tietokoneella tehdyt animaatioelokuvat eivät ole kovinkaan paljon kalliimpia tuottaa 3D:nä kuin kaksiulotteisenakaan.

- Uskon 3D:n säilyvän yhtenä elokuvan ilmaisukeinona. Varmasti on tekijöitä, jotka haluavat käyttää tekniikkaa, kun se nyt on hiottu nykyiseen muotoonsa. Kolmiulotteinen elokuva tulee kuitenkin olemaan vain yksi vaihtoehto elokuvan tekemiseen, museonjohtaja ennustaa.

Elokuvateollisuus on 2000-luvulla esitellyt 3D-elokuvaa uutena keksintönä, mistä syystä sen historia on unohdettu. Historiasta voisi kuitenkin oppia. Drösslerin mukaan yksi opin paikka olisi se, että kolmiulotteista efektiä voi käyttää muutenkin kuin spektaakkeleihin.

- Esimerkiksi Alfred Hitchcock ohjasi 1950-luvulla Täydellisen rikoksen, joka perustui tavalliseen teatteriesitykseen. Se on yhä yksi parhaista 3D-elokuvista. Mutta tällaisia tavallisia elokuvia ei nykyisen buumin aikana tehdä 3D:nä. Kolmiulotteisena esitetään vain toimintaa, animaatioita ja lastenelokuvia, Drössler harmittelee.

"Cameronia mahtaa hermostuttaa"

Pelkät ruudulta kurkottavat kuvat eivät enää riitä vetämään katsojia elokuvateattereihin. Tänä ja viime vuonna monet kalliit 3D-elokuvat ovat tuottaneet suuria tappioita tuotantoyhtiöille. Disney ilmoitti viime viikolla, että seikkailuelokuva John Carterin odotetaan tuottavan ennätystappiot. Se voi merkitä kuoliniskua kolmiulotteisille suurtuotannoille.

- Floppeja on ollut aina, myös Disneyllä, mutta kehitystä seurataan kyllä todella tarkkaan. Mielestäni on myös kiinnostavaa, että Tähtien Sota - Pimeä uhka ei saanut kolmiulotteisena sellaista menestystä kuin sille odotettiin. Uskon, että ohjaaja James Cameronia jännittää tällä hetkellä, kuinka kolmiulotteisen Titanicin käy, Drössler uumoilee.

Hänen mukaansa kaikista merkittävin kysymys 3D:n tulevaisuuden kannalta on suoraan sanottuna se, mitä hyvä elokuva tarvitsee ja mitä ei.

- Pieni iranilainen elokuva voi yhä voittaa suurimmat palkinnot ilman isoja efektejä, vain koska siinä on hyvä tarina ja hyvä ohjaus. Hyvät elokuvat eivät välttämättä tarvitse kolmiulotteisuutta, 3D-tuntija tiivistää.

Lähteet: Yle Uutiset / Janne Sundqvist