1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Iso pyörä kääntyy Kuubassa verkkaisesti

Maailma on muuttunut paljon puolessa vuosisadassa, mutta 85-vuotias Fidel Castro on edelleen vaikutusvaltainen poliitikko Kuubassa. Hänellä ei ole enää muodollista asemaa, mutta kulissien takana häntä kuunnellaan.

Katunäkymä Havannassa. Kuva: Jaana Kanninen / Yle

Vallan kahvoissa on nyt Fidelin pikkuveli Raúl Castro (80 vuotta), joka on vähitellen täyttänyt merkittävät poliittiset tehtävät ”omilla miehillään”. Ja edelleen Kuubassa on vain yksi poliittinen puolue, kommunistinen puolue.

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että Kuuba olisi muuttumaton. Päinvastoin, maassa on menossa ennennäkemätön taloudellisten ja sosiaalisten muutosten aika. Niihin pakottavat sekä ulkoisen maailman muutokset että Kuuban sisäiset ongelmat: tehottomuus ja kankea byrokratia, tuotantoelämän vääristymät ja korruptio.

Ensimmäiset uudistukset kohti talouselämän vapauttamista täydellisestä valtion hallinnasta tapahtuivat jo 1990-luvulla. Tuolloin Kuuban talous oli todellisessa kuopassa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ja maan johto antoi luvan pienimuotoiseen yrittämiseen, esimerkiksi pienten ravintoloiden, ”paladarien”, perustamiseen. Yrittäminen oli kuitenkin rajoitettu niin ahtaisiin raameihin, ettei sillä ollut juuri onnistumisen mahdollisuuksia.

Nyt tuolla tiellä on otettu uusia, pidempiä askelia. Syyskuussa 2010 Kuuban hallitus ilmoitti, että se irtisanoo ensialkuun puoli miljoonaa valtion työntekijää, ja seuraavien viiden vuoden aikana miljoona menettää turvatun valtion leipänsä. Kommunistisen puolueen kuudennessa puoluekokouksessa huhtikuussa 2011 kerrottiin lisää mittavista talousuudistuksista. Yrittäjäksi voi nyt alkaa puuseppänä, kampaajana, valokuvaajana, ravintolayrittäjänä, taksinkuljettajana ja monessa muussa ammatissa. Yksityiset ravintolat saavat nyt myös palkata perheeseen kuulumattomia työntekijöitä ensimmäistä kertaa.

Poliittisia uudistuksia ei luvata

Pienyrittäjyyden vapauttamisesta huolimatta Kuuballa on tarkoitus pitää kiinni sosialistisesta suunnitelmataloudesta.

- Varsinainen tuotantoelämä säilyy valtiolla, kertoo hallituksenkin neuvonantajana toiminut taloustieteilijä Joaquín Infante Havannassa.

Myöskään poliittisia uudistuksia ei luvata. Päinvastoin, tammikuussa 2012 Kuuban johtaja Raúl Castro vahvisti, että Kuuba pitää kiinni yhden puolueen järjestelmästä. ”Muussa tapauksessa imperialistiset voimat pääsisivät maaperällemme”, perusteli Castro päätöstä.

Samuel Farber on tarkastellut vuonna 2011 julkaistussa kirjassaan "Cuba since the revolution of 1959" saarivaltion tuelvaisuutta.

- Kuuba on menossa kohti yhteiskuntaa, jota leimaa kapitalistisen talouden ja poliittisen diktatuurin yhdistelmä, hän kertoo näkemyksestään puhelimessa New Yorkista.

Toisaalta Farber mustuttaa, että Kuubassa on käynnissä voimistuva poliittinen keskustelu maan tulevaisuudesta. Maassa kasvaa uusi sukupolvi bloginpitäjiä ja muita nettikirjoittajia, vaikka kuubalaisten suurella enemmistöllä ei olekaan pääsyä internetin palveluihin.

Aktivistien ja kirjoittajien joukossa on monia, jotka näkevät muitakin tulevaisuudennäkymiä kuin se, mitä Castron veljekset ovat kuubalaisille hahmotelleet. Hallitulla muutoksella voitaisiin synnyttää yhteiskunta, jossa vallankumouksen hienoimmat saavutukset, kuten ilmainen korkeatasoinen terveydenhoito ja koulutus, voisivat säilyä tulevaisuudessakin, mutta jossa asukkaille voitaisiin sallia ilmaisunvapaus ja vapaus toimia sen poliittisen näkemyksen puolesta, mitä itse kukin haluaa.