Asiantuntijat eivät usko suursotaan

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Mediajulkisuudessa on nähty Afganistanin suunnan orastavassa kriisissä jopa uuden maailmanpalon aineksia. Analyytikot eivät pidä laajaa konfliktia tuoreeltaan todennäköisenä, mutta pienessä mittakaavassa aseille nähdään nopeaakin käyttöä. YLE24 esitti neljä kysymystä, joihin kolme suomalaista sotilas-, ulko- ja turvallisuuspolitiikan tuntijaa vastasi.

1. Pidättekö luultavana, että Yhdysvallat lähitulevaisuudessa ryhtyy laajamittaisiin sotatoimiin Keski-Aasian alueella?

Eversti Heikki Hult, Maanpuolustuskorkeakoulu, Strategian laitos: Ei ryhdy laajamittaisiin sotatoimiin, mutta täsmäpommituksiin pommikonein ja risteilyohjuksin sekä erikoisjoukkojen iskuihin, ts. lyhytkestoisiin hyökkäyksiin helikoptereilla ja maahanlaskuilla, joista palataan tietyn etukäteen määritetyn ajan kuluessa. Tällaisten kesto on pari päivää, korkeintaan viikko.

Johtaja Tapani Vaahtoranta, Ulkopoliittinen instituutti: En pidä laajamittaisia sotatoimia lähitulevaisuudessa todennäköisinä. Tähän on olemassa sekä sotilaallisia että poliittisia syitä. Ensinnäkään Yhdysvallat ei ole valmis vielä pitkään aikaan käynnistämään laajaa maavoimien hyökkäystä, ja esimerkiksi Afganistanista on hankala löytää kohteita massiiviselle ilmasta tehtävälle hyökkäykselle.

Toiseksi laajamittaisten sotatoimien aloittaminen uhkaisi hajottaa sen kansainvälisen liittoutuman, jota Yhdysvallat tulee tarvitsemaan käydessään tulevina kuukausina terrorismin kimppuun eri puolilla maailmaa.

Tutkija Unto Vesa, Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus, Tampereen yliopisto: Pidän todennäköisenä, että Yhdysvallat ryhtyy joihinkin sotilaallisiin iskuihin tai vastatoimiin, ainakin ensi vaiheessa oletettavasti vain Afganistanissa, pyrkien sielläkin rajoittamaan toimensa sotilaallisiin kohteisiin kuten Osama bin Ladenin harjoitusleireihin tai vastaaviin.

Laajamittaisia sotatoimia ei ainakaan tässä vaiheessa ole odotettavissa, koska niiden valmistelemiseen menee aikaa, koska niiden riskit voisivat olla suuret ja hyöty rajoitettu, ja koska nimenomaan laajamittaisilla toimilla voitaisiin herättää arabimaailmassa tai islamilaisessa maailmassa sellaista liikehdintää, jota halutaan välttää.

Lähitulevaisuuden toimien alueellinen "laaja-alaisuus" ilmenee ehkä sitä kautta, että Yhdysvallat tarvinnee iskuilleen oikeutta ilmatilan ja mahdollisesti lentokenttien käyttöön alueen valtioilta, esimerkiksi Pakistanilta, jolle se kuitenkin on sensitiivinen poliittinen kysymys.

2. Milloin Yhdysvallat aloittaa tai on valmis aloittamaan mahdolliset operatiiviset sotilastoimet? Millaisia ne ovat luonteeltaan, tuleeko käsityksenne mukaan kyseeseen maavoimien käyttö?

Eversti Heikki Hult, Maanpuolustuskorkeakoulu, Strategian laitos: Maavoimien joukot suuremmissa määrin eivät tule kyseeseen, vain erikois- ja maahanlaskujoukot (ei siis Persianlahden sotaa). Voi alkaa iskuina yhtaikaa usemmassa kohteessa, jopa maassa (Afganistan, Irak) muutaman päivän sisällä. Laajamittaisen hyökkäyksen valmistelut kestäisivät jopa puoli vuotta.

Johtaja Tapani Vaahtoranta, Ulkopoliittinen instituutti: En siis usko, että laajamittainen maavoimien käyttö on mahdollista lähitulevaisuudessa. Sen sijaan Yhdysvaltojen lienee pakko nopeasti käyttää ja näyttää sotilaallista voimaansa tyydyttääkseen kotimaista mielipidettä sekä lähettääkseen varoituksen vastustajilleen.

Pelkkä lentokonein tai risteilyohjuksin tehty isku olisi näyttävä mutta ilmeisesti tehoton. On hyvin mahdollista, että Yhdysvallat turvautuu myös erikoisjoukoin tehtäviin yllättäviin iskuihin.

Tutkija Unto Vesa, Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus, Tampereen yliopisto: Ajoitusta koskevaan kysymykseen ei voi antaa ennustetta, siitäkään syystä että tällaisissa iskuissa kuitenkin pyritään yllätyksellisyyteen. Olettaisin kuitenkin, että lähiajan sotilaallisissa iskuissa olisi kysymys lähinnä risteilyohjuksin tai pommituslennoin leireille ja tukialueille kohdistettavista iskuista.

Vaikka maavoimienkin käyttöön on amerikkalaisissa sotilasasiantuntijoiden lausunnoissa viitattu, olettaisin, että sellaisten aloittamista esimerkiksi Afganistanissa harkitaan varmasti moneen kertaan, mm. Yhdysvaltain Vietnamin kokemusten ja Neuvostoliiton Afganistanin kokemusten pohjalta ja koska juuri massiiviset maasotatoimet helposti "herättäisivät" arabimaailmassa ei-toivotun vastareaktion.

3. Kuinka läntisen liittoutuman yhtenäisyys kestää ja toteutuu siinä tapauksessa, että Yhdysvallat turvautuu laajamittaisiin sotatoimiin? Kuinka reagoivat muut suurvallat?

Eversti Heikki Hult, Maanpuolustuskorkeakoulu, Strategian laitos: Liittouma kestää, koska tällaista sotaan juuttumista ei tule. Toiminta on kyllä jatkuvaa, se voi esimerkiksi kestää muutaman vuodenkin, jotta terroristien organisaatiot tuhotaan tai ainakin niiden toiminta estetään. Vaatii rasittavaa toimintavalmiutta Yhdysvalloilta.

Suurvallat ovat nyt YK:n turvallisuusneuvoston yksimielisellä päätöksellä "sitoutuneet" hyväksymään toimet, vaikka kaikki eivät ehkä niihin osallistukaan.

Johtaja Tapani Vaahtoranta, Ulkopoliittinen instituutti: Olennaista on, päättääkö Yhdysvallat aseellisen voiman käytöstä yksin vaiko yhdessä muiden valtioiden kanssa. Laajamittaisten sotatoimien aloittaminen ilman Venäjän ja Kiinan hyväksyntää johtaisi hyvin todennäköisesti välirikkoon näiden maiden kanssa.

Yksi keskeinen ehto sille, että Kiina ja Venäjä pysyvät mukana kansainvälisessä liittoutumassa on, että ne pääsevät mukaan päättämään terrorismin vastaisen kampanjan toteuttamisesta. Myös Yhdysvaltojen Nato-liittolaisten olisi vaikea hyväksyä laajoja sotatoimia, jotka aiheuttaisivat paljon siviiliuhreja.

Tutkija Unto Vesa, Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus, Tampereen yliopisto: Yhdysvaltain kokoaman koalition yhtenäisyys on tässä vaiheessa ennen kaikkea poliittista solidaarisuutta. Kaikki länsimaat ja suuri osa muistakin maista pitävät ensiarvoisen tärkeänä kamppailua terrorismia vastaan. Mutta jo nyt on voitu todeta, että useiden muiden maiden johtajat ovat painottaneet harkintaa ja varovaisuutta vastareaktioissa sekä muidenkin kuin sotilaallisten toimien tarpeellisuutta.

Varmaankaan mikään läntisen liittoutuman maa ei "epäsolidarisoidu" Yhdysvaltain kanssa päämäärän suhteen, mutta useampikin niistä on haluton osallistumaan sotilaallisiin toimiin Yhdysvaltain rinnalla.

Venäjähän on ilmaissut tukensa Yhdysvalloille, ja se näkee itseensä Tshetsheniassa kohdistuvat toimet samanlaisena terrorismina - vieläpä samalta alueelta rohkaistuna - kuin New Yorkiin kohdistuneet iskutkin. Venäjän aktiivinen osuus rajoittunee tietojen vaihtoon ja poliittiseen tukeen, mutta sillä on voimakas intressi estää "islamilaisen fundamentalismin" ja ekstremismin leviäminen etelästä omalle alueelleen.

Myös Kiina on samassa periaatteellisessa rintamassa terrorismia vastaan, mutta on edellyttänyt vastatoimista sopimista YK:ssa - Kiinakin pelkää omien sisä-Aasian alueidensa islamilaisen väestönsä joutumista fundamentalistien poliittisen mobilisaation kohteeksi, mikä voisi vaarantaa Kiinan alueellisen yhtenäisyyden.

4. Onko ajateltavissa, että aseellinen konflikti alettuaan pitkittyy tai vaikeutuu ennustamattomalla tavalla? (Kysymyksen yhteydessä vastaajia pyydettiin vielä arvioimaan hyökkäyksen onnistumisen mahdollisuuksia tarkastelemalla esimerkiksi kokemuksia Persianlahden sodasta)

Eversti Heikki Hult, Maanpuolustuskorkeakoulu, Strategian laitos: Ei todennäköistä.

Johtaja Tapani Vaahtoranta, Ulkopoliittinen instituutti: Jos Afganistaniin tai esimerkiksi Irakiin tehdään ajallisesti ja alueellisesti rajoitettuja iskuja lentokoneilla, risteilyohjuksilla ja erikoisjoukoilla, Yhdysvallat kyennee hallitsemaan tällaisen operaation kulkua. Nyt ollaan kuitenkin käynnistymässä huomattavasti laajempaa taistelua terrorismia vastaan, josta on tarkoituskin tulla pitkä.

Tällaisesta sotimisesta ei ole aiempaa kokemusta, joten on hyvin vaikea ennustaa, miten se tulee kehittymään.

Tutkija Unto Vesa, Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus, Tampereen yliopisto: Yhdysvaltain hallinnon edustajathan ovat ensi hetkistä lähtien korostaneet sitä, että kyseessä on nimenomaisesti pitkäaikainen taistelu terrorismia vastaan, mutta tämä voi tarkoittaa montaa asiaa. Sotilaalliset toimet Afganistanissa voivat sinänsä jäädä lyhytaikaisiksi, mutta Yhdysvaltain politiikkana tämän jälkeen lienee jäljittää ja iskeä terroristien tukikohtiin, missä niitä sitten havaitaankin (kuten aiemmassa tapauksessa myös Sudaniin).

Kun puhutaan vuosien (tai jopa vuosikymmenten) taistelusta terrorismia vastaan, niin sen ei kuitenkaan pitäisi tarkoittaa välttämättä vuosikymmenien sotilaallisia toimia, vaan yhtä lailla poliittista toimintaa terrorismin juurien kitkemiseksi eli poliittista vaatimusta - jota tuetaan kovallakin diplomatialla ja vastatoimilla - että mikään maa ei saa minkäänlaisen oikeutuksen ja tekosyyn varjolla antaa suojaa terroritoimintaa harjoittaville ryhmille.

Aina ja kaikkialla aseelliset konfliktit pitkittyessään kehittyvät ennustamattomalla tavalla - kuten jo Tolstoi ja Clausewitz alleviivasivat - ja tässä kysymyksessä, jossa on paljon tulenarkaa poliittista käyteainetta mukana, riskit asioiden ryöstäytymisestä päätöksentekijöiden käsistä ovat tavallistakin suuremmat.

Strategian laitos on Maanpuolustuskorkeakoulun Helsingin Kruunuhaassa toimiva ainelaitos (yksi kuudesta), joka vastaa strategian, turvallisuuspolitiikan ja kansainvälisen yhteistyön opetuksesta. Laitoksen tieteellinen tutkimus palvelee puolustushallinnon pitkän aikavälin suunnittelua, puolustus- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekoa sekä opetuksen kehittämistä.

Ulkopoliittinen instituutti (UPI) on Paasikivi-Seuran aloitteesta vuonna 1961 perustettu, Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön ylläpitämä yksityinen valtionapulaitos, joka toimii itsenäisenä, puolueista ja valtionhallinnosta riippumattomana tutkimuslaitoksena. Sen tarkoituksena on tuottaa ulkopoliittisessa päätöksenteossa tarvittavaa analyyttista tietoa kansainvälisistä suhteista sekä antaa aineksia valistuneen ja kriittisen kansalaismielipiteen muodostumiselle.

Tampereen Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitos (TAPRI) perustettiin vuonna 1969 eduskunnan säätämällä lailla ja aloitti toimintansa seuraavana vuonna. 1994 TAPRI liitettiin Tampereen yliopistoon itsenäiseksi tutkimuskeskukseksi. Samalla nimi muuttui Rauhan- ja konfliktintutkimukeskukseksi. TAPRIssa ja sen eri projekteissa työskentelee tavallisesti 10 - 14 tutkijaa, jotka keskuksen perinteiden vastaavat kukin arvioistaan itse. Vuonna 2001 keskuksen toiminta keskittyy rauhanomaisen muutoksen tutkimukseen.

YLE24/Timo Kivistö